Kaikkein ärsyttävintä on.....

Ihmiset jotka kertovat toisille mitä pitää sanoa, jos menet vaikka pomon juttusille, -sano sille sitten, että...ja muista kertoa sitten vielä.....
Voi perkele.
Tai kun olet puhelimessa, ne tulee siihen korvan juureen suhisemaan mitä pitää kysyä ja sanoa..
Ja kun et ole huomavinaankaan, ne perkeleet tulee huitomaan sun nenän eteen niinkuin olis joku hätä.
Tai jos olet keskustelemassa jonkun ihmisen kanssa, esim duunipaikallasi, tulee siihen ihan varmasti joku keskeyttämään jolla on ihan vitun paljon tärkeempää asiaa kuin teillä jotka jo keskustelette.
Sitä tapahtuu usein.
Tai jos vaikka kahvipöydässä kerrot jotakin juttua, niin varmasti se keskeytetään.
Tai jos joku juttu on meneillään, niin se juttu hörsöilee varmasti ihan johonkin muuhun, eli se pääasia ihan oikeasti hukkuu johonkin.
Tai jos asioita jankataan, aina samoja asioita, vuodesta toiseen, sanasta sanaan, aina vaan samaa ja samaa...
Tai väitetään kiven kovaan jotakin asiaa jota pidetään varmana ja täysin oikeana.
Tai jos kysytään vain jostakin tietystä henkilöstä esim naapurista, ihan vain jotakin yhdentekevää, kerrotaan ihan varmasti koko kylän asukkaat.
Tai miksi pitää kertoa uppo-oudolle ihmiselle omaa henkilökohtaista asiaa, tai perhettään koskevaa menetystä, ei minun mielestäni kuulu "ohikulkevalle" kenenkään mehehtyminen ja sillä asialla "märehtiminen", eihän se ohikulkija edes tuntenut ko ihmistä.
Minä ainakin vaivaudun jos joku kertoo vaikka omasta vaimostaan, miehestään jota en edes tunne, jotakin henkilökohtaista.
Luulenpa että tuollaisista niitä juoruja kehkeytyy, ja sitten kitistään ja itketään, että joku on levittänyt juorun, ja ollaan tietenkin ihan täysin varmoja kuka se on ollut. Mistä sen voit tietää jos kerrot 20 ihmiselle ja 5 niistä on "ohikulkijoita" kuka se oikeasti onkaan ollut se juorun alulle pistäjä.

Oletteko huomanneet kuinka ihmiset ylpistyvät, jos vaikka naapurina asuu, vaikka vaikka vaikka nyt joku kansanedustaja.
Tai jos vaikka lapsi asuu ihan ruotsissa asti. Ajatella, ulkomailla.
Tai jos sattumoisin tunnet jonkun laulajan tms, esim näyttelijän.
Huh huh kuinka se äänenpaino muuttuu ja silmät kirkastuu. Siitä se oma tavallinen elämä muuttuu ihan julkkis-elämäksi kerta heitolla.
Hyvähän se on jos on tuttavapiirissä julkimoita, jos sitä omaa elämää ei ole,  sitä elämää voi sitten elää vaikka julkkisten kautta.
Mutta kaikenhuippu on mielestäni se että jostakin kotimaisessa saippuasarjassa olevista näyttelijöistä puhutaan kuin hyvistä kavereista, ja nimenomaan niiden roolinimellä. Ihmetellään päiväkahvin aikaan että kuinka se Salla nyt teki niin, ajatella, tai Seppo meni sitten sinne ja tuonne.

Uskokaa tai älkää julkkiksetkin paskantaa, ja kuseksii, kaivaa nenää....
Tarviivat paskapaperiakin. Ne on samanlaisia ihmisiä kuin muutkin.
Huvittavinta on se kun kaupassa huomaat kuinka ihmismassa on jossakin, samassa läjässä, kuiskimassa ja sormia näkyy siellä sun täällä, osoittamassa jonnekkin, kas kummaa siellähän onkin entinen pääministeri Vanhanen, ostamassa uuniperunoita, voi hyvänen aika, miksi se heilauttaa ihmisiä?
Tai samalla leipätiskillä Vanhasen kanssa, wau, sehän se onkin jo jotakin. Onhan se hyvä että ihmisillä on tietenkin jotakin mitä muistella tai kertoa duunipaikan kahvipöydässä.

Minulla on omia hyviä muistoja nuoruusvuosiltani, nuori aikuinen vuosiltani, mutta haluan pitää ne omanani, ei minun tarvitse niillä retostella, haluan säilyttää ne itselläni, niinkuin valokuvatkin. Joskus muistojen ilta yllättää kun kuuntelen tiettyä musiikkia, on otettava viinipullo ja valokuvat  esiin, ja vain muistella.


Miksikähän ihmiset oikeasti käyttäytyvät noin, ei tietenkään kaikki, mutta suurin osa.
Tunnen muutaman ihmisen, yksinäisen, jotka toimivat juurikin noin kuinka edellä olen kertonut.
Se vaan on ärsyttävää....
Johtuuko se siitä että omassa elämässä ei tapahdu tarpeeksi, eletään vaan 4:n seinän sisällä, käydään vaan kaupassa, hyvä jos sielläkään ja tuijotetaan telkkua aamusta iltaan. Miksi pitää olla niin kamalan uteliaita?

Tämän avautumisen syyn luultavasti arvaa tyttäreni, joka aika ajoin lukee blogiani. Muille se jääköön vielä arvoitukseksi, josko siihenkin joskus tulee selvyys.