Koiranelämää

Perheessämme pyörii karvainen mäyräkoira, Mandi nimeltään.
Mandi on puolitoistavuotias, puolisokea, hieno neiti.
Mandi tuli elämäämme loppujen lopuksi aika yllättäen, edellisen koiramme, kauniin pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoiran sairastuttua, ja loppujen lopuksi menehdyttyä, "katselimme vain" koirailmoituksia, löysimme Mandin. Ei näyttelyyn, ei metsälle, ei äidiksi, ihmetys valtasi mielen, ja soitto välittömästi kenneliin. Selvisi että Mandilla on toinen silmä jo syntyessään ollut sokea.  Niinpä ajoimme Pöytyälle ja haimme Mandin kotiin.
Ei tuo silmän sokeus menoa haittaa.
Mandi rakastaa varastaa kaiken minkä vaan irti saa, tai mikä on saatavilla suht helposti.
Mandi rakastaa tulla saunaan samaan aikaan kun kaikki muutkin ovat siellä, ja ylälauteelle, maksoi mitä maksoi. Ja jos ei pääse mukaan, loukkaantuu todella pitkäksi aikaa.
Takkatulen lämpö saa Mandin sekaisin, jos huoneessa on pimeää ja takassa tuli, Mandi tuijottaa hypnotisoituneena takkaa. Kynttilä ei kiinnosta millään lailla, liian pieni liekki, veikkaisin.
Pimeässä pelkää olla ulkona kaikki pysähtyy jos jossain rasahtaa, tai lintu lähtee lentoon, kuseminenkin pysähtyy just siihen paikkaan ja lähtee kuin ohjus takaisin sisälle.
Sylikoira ehdottomasti. Mutta on Mandilla eräs tapa, joka joitakin vieraitamme saattaa hieman "oudoksuttaa".
Mandi syö samaan aikaan meidän kanssa ruokapöydässä. Tulee kahvipöytäänkin muitta mutkitta istumaan omalle paikalleen.

Tällä tavalla Mandi on mukana´nätisti pöydän päässä istumassa.
Oikeastaan eihän tuo ole koiranelämää, vai onko?
Mutta kaikenkaikkiaan kummasti täyttää menetyksen aukkoja, menetyksiä oli ihan tarpeeksi kesällä 2009.
Niistä sitten ehkä joku toinen kerta kirjoituksia.

Päivä on muuten mukavasti mennyt, herätys Mandilta aamulla jo puoli kuuden aikaan, sain siis nukkua tunnin pidempään kuin eilen aamulla.
Tosin ei ollut niitä hellempiä herätyksiä, kuvitteli varmaan saalistavansa jotakin ja hyppäsi suoraan rinnan päälle koko painollaan. Siinä herkemmällä vois tulla aamukuset sänkyyn. Säikähdyksestä toivuttuani, pistin Mandin sitten kultsun kimppuun, voi helvetti, kateellisena katsoin kun herätys kultsun suuntaan olikin sitten pienen pieni nuolaisu nenän päähän, ja varovainen tunkeutuminen kultsun kainaloon. Kyllä söi heti aamusta.
Ulkona pimenee, tupakka kutsuu, samalla voisin laittaa lyhtyihin kynttilät, ja mennä saunan lämpöön. Tällä kertaa ajattelin karata saunaan ilman Mandia, silläkin uhalla, että saunasta tullessani on vastassa "mölyävä" koira, ei haukkuva, ei muriseva vaan siis mölyävä. Ei sitä osaa selittää sen paremmin.

Tänään itseasiassa on ollut ihan jees-päivä. Oikeastaan tänään ei ole edes mikään ärsyttänyt. Tänään oli jopa liikenteessä kaikki normaalisti käyttäytyvät, ilmeisesti kaikki "häröt" sairastivat kankkusta.
Outo päivä, jotenkin. Seesteinen.

Viikolla seesteisyys taas katoaa töiden mukana, luultavasti. Kiirettä pitää, onneksi viikon jälkeen saa pitää lomaa, tai mitä hemmetin lomaa oikeastaan, menoja joka puolelle taas enemmän kuin lääkäri määrää, ja kotona pitäis tietysti tehdä sitä ja tätä, liiterin siivousta, ja ne helvetin kattohuovat ulkoa pois, grillikatoksen siivousta........ äh, ei toi ole lomaa.

Kirjoittelemisiin