Vuosia sitten edellisessä työpaikassani menehtyi välillinen pomoni täysin yllättäen kesälomallaan. Sain tiedon hänen poismenostaan vielä viimeistä lomapäivääni viettäen. Olimme olleet yhteyksissä vielä heinäkuussa, kun töihin paluu olisi edessä elokuussa. Palasin töihin, tosin samanlaista ei enää ollut. Tiettyyn paikkaan aina jätin työavaimeni jotta sitten sieppasin ne siitä tarvittaessa. Ja eräänä päivänä tarvin avaimiani, mutta kas kummaa missäs ne olivat. Kiersin joka paikan kaivoin laukun taskut ja jo ajattelin että olen jättänyt avaimeni jonkin lukitun oven taakse. Mietin jo siinä että huoltomiehelle täytynee soittaa, ja siinä itsekseni keskustelin, kunnes sitten sanoin suutuksissani, että -Nyt loppu pelleilyt. Pekka, (nimi muutettu). Mihin veit avaimet? Anna nyt tänne ne tarvitsen niitä ihan tosissani.
Tämä Pekka oli edesmennyt pomoni. Vielä siinä etsiskelin ja kiroilin mielessäni. Ja kas kummaa avaimet sitten olivat ihan oikealla paikallaan. Meni tuosta tapahtumasta pari päivää, Pekka oli menehtynyt vain pari viikkoa aiemmin, tuli orava takaovesta sisälle. Iso käpy mukanaan. Tuijotti ja sätkätti metrin päässä. Yleensä pelkään oravia, mutta silloin oloni oli rauhallinen, ihan kuin vain joku tuttuni olisi poikennut työpaikalleni.
-Ole kiltti ja mene pois, ei täällä saa olla eläimiä, kaikki on hyvin.
Orava kiersi työpisteeni kaksi huonetta, kuin tarkistaen että kaikki on hyvin. Meni ulko-ovelle joka oli raollaan. Kääntyi katsomaan ja sätkätti, ei vihaisesti. Samana syksynä ja vielä seuraavana kesänäkin oli tontillamme oravia ja niiden poikasia ihan mahdottoman paljon. Mutta silloisella työpaikallani ovat oravat kuulemma hävinneet
Tämä Pekka oli edesmennyt pomoni. Vielä siinä etsiskelin ja kiroilin mielessäni. Ja kas kummaa avaimet sitten olivat ihan oikealla paikallaan. Meni tuosta tapahtumasta pari päivää, Pekka oli menehtynyt vain pari viikkoa aiemmin, tuli orava takaovesta sisälle. Iso käpy mukanaan. Tuijotti ja sätkätti metrin päässä. Yleensä pelkään oravia, mutta silloin oloni oli rauhallinen, ihan kuin vain joku tuttuni olisi poikennut työpaikalleni.
-Ole kiltti ja mene pois, ei täällä saa olla eläimiä, kaikki on hyvin.
Orava kiersi työpisteeni kaksi huonetta, kuin tarkistaen että kaikki on hyvin. Meni ulko-ovelle joka oli raollaan. Kääntyi katsomaan ja sätkätti, ei vihaisesti. Samana syksynä ja vielä seuraavana kesänäkin oli tontillamme oravia ja niiden poikasia ihan mahdottoman paljon. Mutta silloisella työpaikallani ovat oravat kuulemma hävinneet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti