Kunhan höpötän

Ajattelin ensin kirjoittaa tästä "räiskäleestä" ja hänen viimeaikaisista kommenteistaan, mutta, en viisi tuhlata aikaani häneen, ajattelematon nainen. Oikeastaan homo kommenttejahan olen itsekkin antanut aiemmissa kirjoituksissani, ja oman mielipiteeni heistä, kaveripiirissäni löytyy jos jonkinlaista hiihtäjää, pidän heistä silti, he ovat ihania ihmisiä.
Olen jotenkin niin kyllästynyt räiskäleen kommentteihin....lopettais jo.

Lomaviikko meni, ja ne helvetin vanhat kattohuovat on edelleen tuolla ulkona.
Pihahommat jäi tekemättä, siis kaikki duunit mitä olin suunnitellut, meni puihin, no ei se mitään.
Äitini on ollut nyt täällä meillä viikon verran, saunaremontti meneillään, joten on helpompaa olla täällä kuin siellä rempan keskellä.

Voi helvetti hankin uuden väliaikaisen puhelimen tuossa viimeviikolla, siinä "vanhasta" puhelimesta sitten siirtelin puhelin-numeroita simille, ja sitten taas uuteen puhelimeen... ja blaa blaa blaa.
Voi helvetti, ne kaikki numerot hävis kuin pieru saharaan. Ei löytynyt ei, joukossa oli puhelin-numeroita jotka ehdottomasti olivat tärkeitä, ja jotka todella olivat säilyttämisen arvoisia, vaikkakin viestejä vaihdeltiin vain muutama vuodessa. Mutta ne olivat sitäkin tärkeämpiä.

H A R M I T T A A

Jotenkin tuntuu että vähän väliä jotakin aina häviää jonnekkin ihan utopistisesti.
Enkä puhu pelkästään vaan esineistä, tai puhelin-numeroista.
Joskus varmaan hukkaan itsenikin.

Jotenkin tuntuu että nyt ei oikein irtoa mikään teksti.
Johtunee väsymyksestä joka tuntuu koko kropassa, päätä särkee ja elän toivossa, että migreenikohtaus ei yllätä yöllä.
Tämän päivän aikana on päässäni hieman heilutellut jälleen kerran pienen pieni MR MENIERE.
Pieni siksi, että pillerillä sain taas töissä kaikki paikat kuosiin. Ei putoillut tavarat hyllyiltä, ja pysyin itsekkin tolpillani. Onneksi. Autolla ajokin sujui mallikkaasti sitten jo iltapäivällä.
Aina tälläisten päivien jälkeen olo on oikeasti ihan paska. Toivottavasti ei Miss Diiva (Mandi) taas saa päähänsä yöllä kävellä meikäläisen päällä. Onhan se kivaa ja herttaista, mutta että keskellä yötä, rankan päivän jälkeen. Ja kun heräät ja katsot kelloa, huomaat hei jippii, kello on 15 yli 4, olet siis nukkunut noin 4 tuntia, ja herätys oliskin sitten jo klo 5. Ja duuniin.

No päivitystä tulossa paremmalla menestyksellä, kunhan elämä normalisoituu.....

Nyt taitaa karjalanpiirakat kohta palaa uuniin jos en nosta persettäni tästä ylös.
Tuoksu alkaa tunkeutumaan jo olohuoneen puolelle.
Oikein odotan Joulun-alus-aikaa. Iltaisin myöhään paistelen lanttulaatikot, ropsut, porkkislaatikot, kaalisäilykkeen teko. Se mahtava tuoksu mikä aamullakin vielä herättää, siihen kannattaa panostaa.

Nyt piirakalle.....