Keskusteluja, pelkoja, aina oikeassa olevat ihmiset

 
Viimeaikoina on ollut paljon puhetta homoista. Hmm. Aika-ajoin  joku tietty aihe pompsahtaa pinnalle josta sitten jaksetaan puhua ja paasata, keskustelupalstat täyttyy nimimerkillä kirjoittajista. Rohkeaa kirjoittelua puolesta ja vastaan. Muistan kuinka PM Vanhasestakin oli paljon kirjoittelua, niin-ikään puolesta ja vastaan.
Sehän on fakta, että jos puolustelet homoja, leimataan sinut palstalla homoksi. Jos puolustelet Vanhasta, olet keskustalainen, tai yksinäinen nainen joka tyrkyttää itseään  Vanhaselle. Jos puolustat yksinhuoltajia, olet itse "irtotavara-yksinhuoltaja." Siis koskaan ei ole hyvä. Ja kaikki ovat oikeassa omine mielipiteineen. Se toinen on aina väärässä.
Kaikki leivotaan siihen tiettyyn muottiin kun sanot mielipiteesi. Eiks ole jännä juttu.

Onneksi me ihmiset olemme erilaisia, ziisus jos me oltais kaikki samanlaisia, kolisis päät yhteen ja kovaa,
Voin liikkua lesboseurassa, olen silti se sama ihminen kuin ennenkin, olen edelleen hetero.
Voin liikkua homo-miesten seurassa, silti olen sama ihminen kuin ennenkin, en tirkistele heidän touhujaan.
Olen joskus jopa seurustellut bi-miehen kanssa, eikä se ollut sen kummoisempaa.
Mahtavia ihmisiä kaikenkaikkiaan. Ihania suorastaan. Ei se "tartu", ei tarvitse pelätä.
Jos 1 lapsestani olisi tullut lesbo, rakastaisin häntä silti ehdottomasti ihan samalla tavalla kuin silloin pienenä, avuttomana vauvana. Luultavasti rakkauteni vain lisääntyisi siinä vaiheessa jos hän kertoisi olevansa lesbo, koska hän joutuisi kokemaan paljon "hyljeksintää".
Sama juttu 2 lapseni kanssa, jos hän kertoisikin tuossa tulevaisuudessa että hei olenkin homo-poika, ei rakkauteni häneen vähenisi.

Miksiköhän me aina kuvitellaan olevamme aina oikeassa, ei koskaan väärässä.

Tässä välissä tuli juostua Miss Divan (lue Mandi) perässä. Kultsu meni saunaan ja Henry on jo nukkumassa, joten pistin Mandi esteen ettei pääse kiljumaan kultsun perään saunaan. Mandi-este käsittää pikkuvessan oven avattuna, yhdistettynä filmivanerin palaseen, joten pikkuvessa on aina tuolloin Mandin "käytettävissä", siis virhe oli kun unohdin paskapaperirullan telineeseen, ja tietenkin se oli täysi sellainen. Arvatkaas missä kuosissa se saatanan rulla oli kun  Miss Diva tajusi käyttää tilaisuuden hyväkseen. Ja sitten juostiin, eteisestä keittiön kautta ruokailuhuoneeseen josta sitten olohuoneen viimeisimpään nurkkaan pilkkomaan vielä rääppeitä. Kunhan saamme liukuoven tuohon kodinhoitohuone-takkahuone-pukuhuone-sauna-systeemin ja eteisen väliin, niin loppuu tuo rullien repiminen. Siinä yksi ilo koiran elämästä pois, höh.

Nyt menen saunaan, pohtimaan elämää ja sen monimutkaisuutta. Ilman Mandia, hän kun oli eilen manikyyrissä ja joutuu vielä "ulostautumaan" myöhemmin illalla.