tiistai 19. lokakuuta 2010

Miten voi olla......

Näin helvetin väsynyt?
Kylmä?
Kaikki paikat näin helvetin kipeät?

Olisinko tulossa kipeäksi, juurikin kun loma olis tuossa nurkan takana. Paskat.
No, olishan se jo taas aika tullakkin kipeäksi, johan tässä on jo terveenä oltukin.
Viikko alkoi töiden merkeissä, niinkuin tietenkin joka ikinen viikko, paitsi jos sattumoisin olen lomalla.
Maanantai on  oikeasti ihan perse päiviä, tosin, jos  maanantait olis tiistaita, olis ne perse päivät tietenkin tiistait. Ei se siitäkään ole kiinni, että maanantai on vkl jälkeen, kai.

Tämä aamu oli täynnä yllätyksiä.
Henry heräsi hurjan aikaisin, en ollut itse kerinnyt edes meikata, hyvä että oli vaatteet päällä, kun Henry tuli timmissä kuosissa toivottamaan iloisesti - Hyvää huomenta.
Meinasin perseelleni lentää.

Seuraava yllätys tulikin sitten Avensiksen bensatankin muodossa. Aamutupakalla kultsun kanssa keskusteltiin kuinka paljon tankissa mahtaa olla bensaa, jos range mittari näyttää "ehkä-noin-en-nyt-muista-varmasti" noin 20 kilsaa. Mietin pääsenkö himasta-duuniin-duunista-himaan-himasta-tankille reissun.
- Ohhoh vähiin olet päästänyt.
Ja se mahtava, paljon puhuva pään heilautus puolelta toiselle.
Että hyvää työpäivää vaan sullekkin.
No, auton käynistys antoikin sitten sen TODELLISEN tiedon. Suoraan siis tankkaamaan, ei mitään hörsöilyjä. Kylmä rinki persereijän ympärillä ajelin tankille, miettien että juu nyt taas rullataan vapaalla hetken matkaa, koko ajan peläten että bensa loppuu tietenkin mun tuurillani 10 metriä ennen tankkia.
No onneksi sain matkan taitettua ihan autolla tankille asti, mutta jo perkele piti taas tulla black hole.
Otin bensapistoolin, juu ei se ollutkaan tätä bensaa, mitä yleensä käytän, ja eikun pistooli takaisin siihen vekottimeen, toinen vaihtoehto, ei perkele ei se ollut tätäkään. Ja se vekotin, mihin ne pistoolit tungetaan, sekoili nollia, ja muita lukuja ihan ihmeellisesti. Loppujen lopuksi sitten tein päätöksen, miettiessäni olinkohan nyt ihan oikeaa bensaa tankannut. No auto toimi moitteettomasti.

Töissä sitten sain lisää yllätyksiä, heti aamukahdeksalta.
Kauniita, itsetehtyjä, takansytykkeitä. Sellaisia ruusukkeita. Ei niitä raaski edes polttaa, oikeesti, on ne niin kauniita.

Mandi yllätti tänään kun ei halunnutkaan lähteä pitkälle lenkille töiden jälkeen. Ihmetys.
Tietenkin minulle se oli ihan mukava ja tervetullut yllätys.

Lisää yllätyksiä oliskohan odotettavissa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti