Ai vitunposket, ihan oikeasti.
Aikoinaan isosta varpaasta leikattiin "sisäänpäin kääntynyt" kynnen reunus koko matkalta, jo silloin tuntui että ei ihan tainnut mennä putkeen se operaatio, joka sitten huomattiin jälkeenpäin varpaan tulehtumisena ja melkein märkimispisteessä olevana.
Noh, nyt sitten viimeviikolla napsautin varpaani duunissa tiskipöydän jalan kylkeen, ja arvata saattaa mikä salama iski jalastani päähän asti. Salama ja tähtiä.......tuskan aalto....hiki ja kipu ja jomotus jäi kaivamaan.
Koko viikon sattui varpaaseen ihan helvetisti. Nyt sitten aamulla huomasin että varpaani, minun rakas varpaani onkin turvoksissa, hyvä että kävelemään pystyy, kynsi ihan kuin irrallaan, mutta kuitenkin kiinniolevana, helottaa punaisena ja ihan saatanan kipeänä. Kynteen ei voi edes koskea. Tulehdusaste on korkea tuossa varpaassa nyt.
Onhan se ensimmäisen "fiksun" leikkauksen jälkeen joka epäonnistui, ollut aika-ajoin kipuileva, mutta asia on saatu kotikonstein korjattua, ihan kuin siellä olisi joku piikki?
Lääkäriin siis mentävä, ettei varpaani putoa matkan varrelle. =(
Miksiköhän mulla epäonnistuu noi leikkaukset niin usein?
Onko vika leikkaavissa lääkäreissä vai lääkäreissä jotka hoitavat leikkauksen jälkeen, vai onko mulla vaan niin helvetin huono karma?
Ensimmäinen rintojenpienennysleikkaus meni ihan perseelleen. Jatkuvaa kipua kolme vuotta leikkauksen jälkeen, ja sitten pelästytettiin viemällä suoraan syöpä-tutkimuksiin, ja paperit hukkui ja kuvat hukkui, saatana taas olis pitänyt aloittaa uudelleen koko vitun rumba, ei onnaa mun vartalolleni. Sähköposti suoraan plastiikan ylilääkärille joka otti välittömästi, 5 min sähköpostin lukemisen jälkeen yhteyttä, ja asia saatiin eteenpäin. Pari päivää soitosta olin keskustelemassa uudesta leikkauksesta, joka tehtiinkin heti sitten parin viikon sisällä. Ja se onnistui mainiosti. Toivotaan että pysyykin kivut pois.
Olin niin umpionnellinen uuden leikkauksen tuomasta kivuttomuudesta, että ostin leikkaavalle ja plastiikan ylilääkärille molemmille 4,5 ltr vetoisan finlandia votka pullon.
Molemmat sanoivatkin, että näköjään olosi on helpompi nyt.
Myös muut leikkaukset on onnistuneet vähän miten sattuu. Arvatkaapas ihan oikeesti onko hirveää hinkua lähteä tuohon sisäänpäin kääntyneen tyrän leikkaukseen, no ei todellakaan, onneksi ainakin tuon oikean käden leikkaaminen on harkinnassa myös ortolla, koska vaadin siihen sen tuen kokeilun ensin ennen kuin mitään puukkoa siihen aletaan pistelemään. - Jos tuesta ei ole apua, joudumme valitettavasti sen leikkaamaan, jotta työkykysi säilyy.
Voi perse!!!
Vastaukseni oli aika tyly - Kolmen perhetuttavan käsi on leikattu, yhteenkään käteen ei leikkauksesta ollut hyötyä, yhtälailla hyöty minun leikkauksessani saattaa olla + / - 0. Tai sitten en tee enää koskaan rakastamaani duunia. Tuella mennään niin kauan kuin päästään. Kun käteni ei enää toimi, sitten voin ottaa yhteyttä.
Tässä kun oikein mietin, olen 6 v aikana ollut 2 viikkoa sairiksella tuon käteni takia. Onneksi on keksitty kipulääkkeitä ja niiden yhdistelmiä, jotka otetaan kipuun kahden viikon kuurina, jotka eivät vaikua hermostoon ja pystyy tekemään duunia, ei musta olis oikeasti kotona nysvääjäksi.
Hei nyt valitusvirsi seis. Voi helvetti onko mustakin tullut valittaja, sellainern joista kirjoittelen aina välillä?
Ei helvetti. Että nou hätä beibs, hyvin menee............................................
*.*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti