Eilen siis olin letkun-nielemisessä. Ammattitaitoiset ihmiset oli tekemässä, joten kauhuskenaariot koko jutusta oli oikeastaan ihan turhaa. Eihän se nyt kaikkein hauskintakaan tietenkään ollut, mutta se oli tehtävä niin se oli tehtävä. Aamulla olis tietenkin tehnyt mieli kahvia, ja ihan sikana, mutta sekin oli jätettävä. Ainut mikä otti päähän, oli se kun esilääke piti saada 10.15 kaskummaa kello olikin 10.35 kun sen sain, se kun piti jonottaa ea/päivystys luukulta, ja totta vitussa mun tuurillani oli koko kylä jonottamassa sairaslomalappuja duuniin, kun oli maanantai.
Edellisenä iltana otin Enkeli-tripin saunassa ja myös aamulla ennen kun nousin ylös bunkasta, otin Enkeli-tripin, ja sain kuin sainkin apua, ainakin minä miellän sen niin. Nyt vaan odotellaan tuloksia koepaloista, 2.5 viikkoa. Mutta tämän hetken tiedot olis tyrä sellanen sisäänpäin kääntyvä (?), ja haavat mahalaukussa ja ohutsuolessa.
Mistähän helvetistä nekin on sinne tullut?
No, kolmen kk kuluttua taas nielemään ei se mitään, hyvä että nyt saa syyt kipuiluille. Toivottavasti.
Pää oli ihan helvetin kipeä, ei auttanut hieronta, ei Kultsun hellittely, ei Henryn silittelyt, saaatikka sitten Mandin nuoleskelut. Migreenikohtaus kun napsahtaa päälle, se on sitten menoa. Pilleriä ei saanut ottaa koko eilisen päivän aikana, eli oli vaan kärsitävä, oli se kärsimystä, sitä kovemman luokan.
Asennon vaihdot sattui päähän maatessani sohvalla, se se on elämää. Ihan kuin olis ollut kunnon kankkunen ilman yrjöämistä.
Tänään töihin ja paukuttaa sitä rataa kotielämää.
Kaikesta huolimatta, kyllä elämä on ihanaa, vaikka se välillä kouliikin kovalla kädellä, sekin olis hyvä muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti