maanantai 7. helmikuuta 2011

Sairautta ja tatuointeja

No niin ei vieläkään selvillä vesillä. Varvas alkaa olla suht kuosissaan, on tässä käveltykin aamutossuilla, niin kaupassa kuin käyty töissäkin.
VIimeviikolla olin aika koomisen näköinen ; nahkatakki, nahkahousut ja aamutossut.
Eipä se menoa haitannut millään lailla. Muistuukin mieleen, eräs vanhempi naisihminen Killinkoskelta, joka oli ns. oman tiensä kulkija. - Rumat ne on jotka vaatteilla koreilee oli hänen lempisanontansa.
Hän kun tykkäsi kulkea kulahtaneet harmaat ja paikatut hiihtohousut ja pitkät siis piiiitkäät hiihtosukat jalassa ja vielä ne vanhanaikaiset monot, muistatteko, ne elveät missä oli terässä reijät, tai ei terässä vaan siinä ulkonemassa, ja kun niihin reikiin meni lunta ei niitä saatanan monoja saanut enää kiinni suksien vastaaviin piikkeihin.

No flunssa sen sijaan tuntuu jatkuvan. Ei nuhanenää enää sellaista mikä oli, eikä aivastuksia. Nyt on tilalle tullut kurkkukipu, yskä, ja jatkuva kuumeinen olo, mutta kuumetta ei ole on vain alilämpöä, oikeastaan mulla on alilämpöä ollut jo pari viikkoa.Niin ja tietenkin noi keuhkot on huonona taas jälleen kerran, henkeä ei oikein saa kulkemaan, pakko mennä kait lääkäriin kun tuntuu paska olo vaan jatkuvan.
Mutta toisaalta,  viikon  loma alkaa kohta ja vois tietenkin lepuuttaa silloin, jos ei kaadu ennen sitä.

No niin nyt on tiedossa taas yksi tatuoija, jota suositeltiin tekemään tuohon vanhaan kuvaan lisäyksiä, joita jo pitkään olen kaavaillut, mutta aina on ollut jotakin muuta. Sen kuvan tarkoitus on vain minun tiedossani, (nyt huijasin, on eräs joka tietää miksi siinä on se mitä on)tuossa vasemmassa ylärinnassa, siinä on jo jotakin ja ja nyt siihen saapuu punainen käärme ja sininen kyynel.
Saanpahan tuohon tarvittavat lisäykset ja voin olla ylpeä kuvastani, joka tuntuisi että olisi nyt sitten valmis.
Lisäksi vasempaan jalkaan pohkeen sivulle otan  polven yläpuolelle ulottuvan köynnöksen, siis reiden ulkosyrjään asti ulottuvan,  siihen haluaisin kyllä orvokin kukat enkä mitään saatanan ruusuja, tai sitten pelkän orjantappuraköynöksen.
Punainen sydän jonka sisällä on kiiluvat silmät saa pirunsarvet vielä päähänsä, löytyy sitten lapaluusta, vasemmalta.
Haluaisin ohimoon saada jonkun kuvan, vain pienen, sellaisen joka vilahtaa silloin tällöin.
Niin, tosi on että tatuointeihin jää koukkuun. Kultsukin haluaa lisää kuvia kehoonsa. On nyt sitten vihdoin ja viimein löytynyt se mitä haluaa lisää.


On hyviä kuvia, upeita, mahtavia,  mauttomia, ja ei loppuun asti ajateltuja kuvia, ja sitten on niitä ihan idiootti-otoksia. Uskokaa täi älkää niitäkin näkee, näin juuri tuossa viikonloppuna yhden sellaisen, mauttoman idioottimaisen otoksen.
Tosin se otos varmaankin on kantajansa mielestä just se mikä oli vaan otettava, juu en puhunut mitään otoksen kantajan älykkyysosamäärästä, se jääköön sanomatta..................jokainen ottakoon otoksensa ja olkoon siitä ylpeä jos siltä tuntuu, kaikkia ei vain kaikki otokset nappaa, ei ehkäpä minunkaan otokseni hivele kaikkien silmää, so what... ne ovat osa minua ja ne ovat korujani, ne eivät putoa tuonne lenkillä ollessani,  niinkuin kaulakoruni tai rannekoruni....ja jokainen saa olla niistä sitä mieltä mitä haluaa, niinkuin minäkin sanon sanasen jos jonkun kuva ei minua miellytä, minun kuvistani jokainen voi sanoa oman sanansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti