tiistai 18. tammikuuta 2011

Soutamista ja huopaamista, ja jatkuvaa kitinää

Työpäivä takana jälleen kerran. Jukra kuinka hurjan nopeasti päivät menevätkään.  Nyt odotan innolla kevättä, no tietysti noi "kosteat-lämpimät" plussapäivät edesauttavat niin kevään saapumista kuin innolla sen odottamistakin.
Eilen oli rankka päivä, ensin duunit ja sitten tein lumityöt, eikä ollut helpoimmasta päästä. Lumi oli märkää ja painavaa, ja sitä oli paljon. Sitkeästi tein kuitenkin homman kun kerran aloitinkin. (vaikka vituttikin kuin pientä eläintä) Siinä tuli mieleen että olis helpomminkin saanut iltapäivänsä kulumaan.  No tulipahan tehtyä ja sain vielä hyvän mielenkin, ei tarvinnut kävely/juoksumatolla kävellä enää iltasella, tuli meinaan aikas monta askelta siinä lumentyöntimen kanssa otettua.

Olen seurannut erästä pariskuntaa soutaa/huopaa vaiheessa. Yhdessä erikseen yhdessä erikseen siis sitä loputonta ja käsittämätöntä menoa.
Yksi versio toiselta toinen toiselta. Ota siinä sitten kantaa puoleen tai toiseen. Minkä helvetin takia on kärsittävä sitä mulkkua, tai sitä narttua?
Mutta kun kuulemma r a k a s t a a siltikin vaikka toinen kohtelee kun vanhaa rukkasta. Tai joku sanoo niinkuin tämä tuttavani: - no kun se on niin vaikeaa lähteä kun toiseen on jo tottunut.

Ei helvetti. Kun ei kerran ole enää mitään niin miksi pitää kärvistellä, paitsi jos ne on masokisteja, tai sadisteja. Ei se oikeesti elämä lopu siihen että ero tulee. Ei ero ole syy masentua ja vaipua synkkyyteen. Jos saat paskaa kynsillesi jatkuvasti, osaat (luultavasti) tulevaisuudessa varoa paskaa ja saat paljon parempaa.  Vituttaa ihan oikeasti saamattomat ihmiset jotka mieluummin vaikka kärsii, kun ottaa ohjat käsiinsä ja lähtee etsimään parempaa. Väärä sanavalinta toi etsiminen, en tarkoittanut että eron jälkeen baariin ja sieltä heti joku mukaan, ja toivoo että nyt on paremmin. Ei niin, pettymyksiä saattaa tulla karvaampiakin. Kyllä se sitten napsahtaa kun on napsahtaakseen se parempi, ennemmin tai myöhemmin.

 Jokaisella pitäis olla sen verran omanarvon tuntoa että ei anna kohdella miten sattuu.

Kenenkään ei tarvitse ottaa turpiin avio/avopuolisoltaan, on se kohde sitten  mies tai nainen.
Kenenkään ei  tarvitse katsella juopottelua illasta toiseen.
Kenenkään ei tarvitse sietää sitä että puoliso käy naimassa toisia.
Kenenkään ei tarvitse jatkuvaa vittuilua kuunnella samasta aiheesta päivästä toiseen.

Okei heräsi siis kysymys, että kuvittelenko olevani täydellinen kumppani. En todellakaan.  Jankutan minäkin Kultsulle tietyistä asioista. Sukat TAAS makkarissa lattialla, edelleen toi helvetin PORAKONE on tossa jo toista viikkoa, tai jotain on EDELLEEN tekemättä.... Ja juttua vois jatkaa varmaan loputtomiin.
Mutta, loppupeleissä siis jankuttamiseni on aiheellista, jos ne vitun sukat makaa aina ja joka ilta, vaikkakin eri sukat, makkarin lattialla, koska Kultsu on ne siihen jättänyt. Kieltämättä nykyään ei tarvitse kun kurkata Kultsun puolelle sänkyä, niin nopeasti ne sieltä häviää. Tai remppahommista on jäänyt jotakin notkumaan, on se ihan oikeasti Kultsu kuka ne siihen on jättänyt.

Siis yhteenvetona, se muija jankuttaa ja kitisee tottakai jatkuvasti jos siihen annetaan aihetta. Eikö vaan.
Tietysti onhan sellasia akkoja ja ukkojakin, jotka kitisevät vaikka ei olis aihettakaan.
Mullakin on kaveri joka kitisee aina, sattuu jokapaikkaan, kipeä on sieltä ja täältä, väsyttää, kyllästyttää ja vaikka mitä. Monta kertaa päivässä, sama asia.  Nyt mun ei onneksi tarvi kuunnella enää sitä valitusta, vittuunnuksissani sanoin että nyt ei jaksa kuunnella enää samaa jauhantaa, jos sulla ei ole muuta sanomista, ole hiljaa. Yksi hyvä keino on myös sanoa, et hei tuon jutun olet jo sanonut päivän aikana liian monta kertaa.  Hiljaisuutta on onneksi riittänyt.
 Toivottavasti riittääkin, tai sitten juttelis asiaa eikä vaan vinkuis.

Tässä kirjoitellessani on Henry tehnyt läksyjä, ja tv-canal-series:iltä on tullut leffa Miss. March..
Ihan hauska leffa, mutta aika outoa että tuolla kielenkäytöllä tulee tuollainen leffa tähän aikaan kun kakrut yksin kotona koulun jälkeen (aikas monessa perheessä) ja tv:n kake on kuitenkin sohvapöydällä pienten kätösten ulottuvilla.
Mut no anyway, katsoohan Henrykin välillä "kiellettyjä" mutta ei koskaan yksin, vaan sit ihan luvan kanssa jommankumman kanssa. Niin tai sitten silloin aikoinaan Teijan kanssa tais katsella luvattomia...................
Niin ja siks toisekseen osaahan lapsetkin kusettaa jo pienenä, niin miksi aikuiset sitten ei osais kusettaa...........

2 kommenttia:

  1. Noh noh! Ikuna ei olla kiellettyjä Henryn kanssa kateltu :D Piirrettyjä tuijotettiin ja maattiin siinä levitettävällä sohvalla. Herkuteltiin ja hönöiltiin :D Voi niitä aikoja. Niin huolettomia aikoja. Henrykin oli niin kiltti ja aina uskoi, kun sanoin.. Vaikka harvemmin piti ede sanoa. Miksei Annikin usko yhtä nopeesti :D Tosin, eipä sitäkään tarvi välillä kun vilkaista tai kääntää päätä vähän sinne suuntaan, niin johan tyttö sinkoaa korjaamaan jälkiä tai muuta vastaavaa.. Mut hitsi, vaikka Anni hyvin uskookin, niin Henry uskoi silti paremmin :D Henry oli NIIN helppo lapsi! Ainakin aina mun kanssa :D :D

    VastaaPoista
  2. Niin ne ajat kun saisa takasin että sä olit murkku ja Henry pieni.........
    Oletko ajatellut että me mulkoillaan aika rumasti,

    VastaaPoista