Tässäpä olen aikaani kuluttanut tänä aamuna surffaillen, ennen kuin aloitan must-duunit tälle päivälle. Eilinen oli myös näitä must-menoja. Tänään on tosin tiedossa vain must-duuneja siihen asti kun Kultsu tulee kotiin töistä, jolloin sitten olis shoppailukeikkaa. Kas kun tuntui heti paremmalta, kun vaihdoin "tietokonetyöskentelylasit" nenälleni, ihmettelinkin miksi näppis ja teksti näyttää niin sumealta. Heh....
No mut anyway....
Kauhulla lueskelin taas kuinka jossakin tuolla, Suomessa, on pikkukundit kiduttaneet siilin hengiltä, 2 sakemannia on raadellut yhden koiran hengiltä, täältä "kulmilta" löytynyt jätesäkkiruumis, pikkutyttöön on käynyt metsästyskoira kiinni....
Puolustuskyvyttömiä tapetaan joko ihmisen toimesta, tai "lemmikkieläimet" repii toisen hengiltä. Mitä helvettiä tää on. Oikeesti.
Mitä liikkuu 15 v kundin päässä, joka potkii siiliä? Ei siellä sahajauhoissa paljon liiku mikään, vai onko kusi turvottanut sahajauhot massaksi, joka löllyy kopassa?
Entäs lemmikin omistajat, jotka hankkivat egoa pönkittääkseen mahtavan verikoiran, joka sitten tappaa?
Mitä liikkuu lemmikin omistajan päässä? Remmi viuhuu koiran korvien juuressa, niinkö?
Juu niinhän siitä saadaankin kitkettyä pois kaikki vihamielisyys. Pitäis viuhuttaa omistajankin korvien vierssä remmiä.
Kylillä on lauantaista asti liikkunut huhuja jätesäkkimurhaajasta. Ei vittu, oikeesti. Pelkoa kauhua kylvetään omilla arvailuilla ja - enhän mä tiedä, mutta kuulin..olisko sitten... - jutuilla, joihin lisätään sopivia lisämausteita riippuen kuulijasta, ja hänen tavastaan jatkaa leviteltyä juorua.
Joo on se kauheaa, järkyttävää jos löytää jonkun murhattuna, menehtyneenä, en tarkoita sitä. Sitä joutuu mielensä sopukoista torjumaan keinolla millä hyvänsä vuosikausia, ja onnistuuko koskaan unohtamaan, luultavasti ei.
Tarkoitan nimen omaan sitä, että jutut liikkuu ja jutut muuttuu.
Miksi ihmisellä on tarvetta lähteä märehtimään asioita, kääntää ja vääntää. Loppujen lopuksi sekoittaa koko asia niin että se koko juttu on saanut ihan toisen merkityksen.
Kysyn vaan *.* ihmeissäni.
Tänään Tyttäreni menee tatuointisedän juttusille, sopiakseen hakkausaikaa. Meillähän Kultsun kanssa jo on päätetty milloin meillä on hakkaukset. Tyttäreni aika on vielä avoin, toivottavasti saa vaikka samalle päivälle kuin mitä meillä on. Tämä on Tyttäreni ensimmäinen tatuointi. Saas nähdä, jääkö koukkuun.
Meille Kultsun kanssa puuha on jo tuttua vuosien takaa. Silti aina vuosien myötä tulee uudelleen himo ottaa taas uusi kuva. En tarkoita mitään kokovartalokuvaa. Sinne tänne ripoteltuna hyvällä maulla.
No nyt siellä joku välittömästi miettii voiko olla hyvällä maulla otettuja.
Jep kyllä voi.
Tatuointi on niinkuin korut. Jotkut tykkää koristella itsensä killuttimilla ja vermeillä, jotka sitten tartuu hiuksiin ja vaatteisiin....ja häviää jonnekkin kun kännipäissäs ryvet, eikä tarvii olla edes känissä kun ne voi hukkua.
Tatska ei tartu, eikä häviä.
Eräs juttu takertui mieleni sopukoihin jo aiemmin, mutta päätin nyt kirjoittaa aiheesta, kun huomasin että netissä ollutta juttua oli päivitetty "päätöksen" osalta.
En siis halunnut kirjoittaa ns. keskeneräisen jutun perusteella. Vaikkakin kyseessä on vuosikaisia "pinnalla" ollut aihe.
En lähde tarkemmin erottelemaan mistä jutusta on kyse, näitä juttuja sattuu luultavasti jokaiselle elämänsä aikana, isoja tai pieniä, mutta sattuu kuitenkin.
Miksi ihmiset ei vaadi lupauksia paperille? Kuinka voi luottaa täysin tuntemattomaan ihmiseen?
Jos luotat sokeasti puhuttuihin lupauksiin, ja jos vielä pelissä on esimerkiksi maksettu "yksityiseltä ostettu tavara", luulis jo oman järjen sanovan että varovaisuutta mukaan. Tai jos teetät esimerkiksi jonkun työn, vaivaudu nyt herran tähden kirjoittamaan ylös kaikki sovitut asiat. Tosi on että ei voi luottaa edes oikeastaan "laillistettuihin" tai ammattitaitoiseksi itseään väittävän palveluun tai työn jälkeen välttämättä.
Tai siihen että sopimukset pitävät, paha on kitistä ja kiukutella jos ei ole paperilla mitään, nykypäivänä.
Monet asiat olis helpommin ratkaistavissa, jos olis se paperi missä lukeekin jotakin, ja sopijaosapuolet.
Ja jos on epäselvyyksiä, eikö se suu ole helppo avata ja kysyä?
No just joo. Tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti