Päivähän lähti käyntiin sillä kun Mandi taas tökki ja nuoleskeli. Ja kun oli saanut meidät hereille, kopsahti itse jälleen kerran untenmaille. Jänniä noi koirat.
Aamukahvin ja aamutupakan jälkeen olikin aika suunnistaa Puotilaan veneostoksille. Tai noutamaan ostettu vene.
Kultsu sillä kävi pyörähtämässä merellä, mutta mun on ikävä kyllä jätettävä omat jalat ihan kuivalle maalle, ei kestä keikkumista, vaikka vene kuulemma on niin vakaa niin vakaa. Juu juu ihan sama.
En mä oikein kyllä tajua tota keräilyvimmaa. Toisaalta, kun pihassa on 4 venettä ja soutuvene, on talvella vähemmän putsattavaa pihassa. HAH. Toiveeni olikin, että josko vaikka Kultsu siirtyis keräilemään vaikka postimerkkejä. Mutta suurempi toiveeni tietenkin olisi, että pihaan jäisi vain yksi merivene ja soutuvene, saas nähdä kuullaanko hiljaisia toiveitani.
Kaappien siivoamista, pyykkien pesuun laittoa, viikkausta, silitystä, kuivausrummussa tomutusta........
Siitähän se päivä onkin tehty.
Mutta menneellä viikolla joo olin sihteerinä päivän. Kirjoitin, tulostin, lipitin kahvia, papereiden etsintää, päivitystä......
Perse siinä puutui. Ja ahdistui, paperinpölyn tunkiessa saatana korviinkin. Ei mun hommaa, ei.
Enkä edes säästynyt perkele paperihaavoilta.
Henryn vaatekaapin päivitystä. Poisheitettävät ja kelpuutettavat....... Tsiisös, miten voi lapsella olla niin vaikeaa luopua jostakin puserosta, vaikka itsekkin bonjaa et se on pieni.
Mutta helvetti pääsi valloilleen vasta siinä vaiheessa kun oltiin ostoksilla. Tottahan poisheitettyjen vaatteiden tilalle on ostettava uudet.
- nihkeä iho, paha vaihtaa vaatteita
- taasko mun pitää koittaa
- taasko pitää ottaa pois
- ei enää kokeiltavia vaatteita
Viimeisenä oljenkortena, en mä tarvii....
Luojan kiitos pääsin pois sovituskopista ja Kultsun pistin sinne tilalle. Olin itse jo siinä vaiheessa lähdössä ihan mielelläni istumaan Avensikseen ja kääntää keulan kohti kotia.
Noh käytiin syömässä, ajattelin et jos se vaikka helpottais. Mut väärässä olin. Ruokaa oli liikaa, ja alkupalaan oli mennyt liikaa juustoa, kokkeli oli lämmintä, kun kannusta ei valitettavasti pojan lasiin tipahtanut yhtään jääpalaa.
Jep jep.
Toisten vielä syödessä pyysin tylysti laskun, maksoin pois ja se oli sitten siinä.
Avensikseen ja himaan, kaikki yltiö-iso-kyrpä-otsassa, negatiivisin merkein.
Pojalla vissiin murkkuikä painaa päälle.
Noh, ajattelinkin sitten nyt tulevalla viikolla vielä poiketa itsekseni ostoksilla, jäi meinaan käymättä tietyt kaupat.
Kas kummaa.
Mut hei tässä Mandi tutustuu maalla tulevaan koitokseensa.
Tosin sanoinkin että hankin itselleni prätkän ja pistän Mandin kyytiin, sellaset ressulasit silmille, ja menoksi.
Ehkäpä joskus sen teenkin, en pitäis yhtään ihmeenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti