sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Musiikkia, muistoja ja valokuvia.

Muistelin tässä nuoruuttani, ihmisiä ympärilläni, menoja ja touhuja.
Voi kun tulikin ikävä sitä aikaa. Valokuvien katseleminen ja musiikin kuuntelu helpotti.
Jotkut muistot ovat rankkojakin, jotkut ohittaa ihan iisisti. Oliskohan siellä yhtään sellaista, mikä kaduttaa?
Ei oikeastaan, niin no tietysti ne muutamat "teinijurrit"olis voinut jättää väliin, oli hirveitä darra-aamuja joskus.
Opiskeluaikakin oli ihan jees. Oikeastaan en mä sitä aikaa  kaipaa, opiskeluaikaa tarkoitan. Kaipaan joitakin ihmisiä, joskus saatan miettiä muutamana päivänä jotakin tiettyä ihmistä, huomata kuinka ikävöi joitakin hetkiä jonkun kanssa.
Jotkut jäävät mieleen paremmin kuin toiset.

Kaikkein eniten kaipaan aikoja, kun kävin katsomassa bändejä, paikallisilla tanssipaikoilla ja  kauempanakin.
Silloin piti olla aina mukana joku likkakavereista, välillä toki "uskalsi" mennä yksinkin, jos oli treffit. Nykyään jos menet kuppilaan, pitää olla saatana hirveä klaani mukana että kehtaat mennä sisälle. Oliskohan se tämä ikä? Vielä nykyäänkin joskus tulee lähdettyä kuuntelemaan bändejä, tosin harvemmin, oliskohan siihenkin syynä ikä ?

Joku musiikki on tärkeää vieläkin. Jotkut tietyt biisit "kalvavat" edelleen muistoissa. Kun ne kuulee, muistoja tulvii mieleen.
Joskus  kyyneleetkin saavat vallan. Se on vaan se ikävä.
Muistelin tuossa muutama vuosi sitten oikein urakalla nuoruuttani. Mieheni ja nuorimmaiseni oli reissussa koulujen hiihtoloman aikaan, joten minulla oli duunin jälkeen aikaa keskittyä muisteloihin ihan koko viikko.
Viiniä alkosta, ja stereot valmiusasentoon, valokuva-albumit lattialle riviin ja ne c-kasetit !!!!!!
Voi helvetti sentään, joo C-KASETTI, nimittäin kaseteilla on jonkun verran sellaista musiikkia, mikä on must muisteluhetkinä.
Ajattelinkin tuossa ottaa ja toimittaa nuo "antiikki-kasetit" firmaan joka tekis niistä cd-levyt. Niin, onhan kyse sentään alkuperäisistä kaseteista, 1980 alkaen.
Jotenkin ei vaan netistä esim. You Tubesta saa irti sitä samaa fiilistä, kun noista kaseteista.

Anyway, siis töistä kotiin ja viiniputeli auki ja musiikki mahdollisimman kovalle. Ensin piti tehdä se lemppari-voikkari.
 (Tummaa leipää paistinpannulla kuumennettuna, juustoa kinkkua ja paistettu muna, sipulirenkaat ja tomaatti, ananasrengas vielä päälle. Siis sehän oli aina vakio kun oli tullut silloin aikoinaan yöllä jostain ja kun silloinen Martinkarhu, Tarjanne, tai Toisvesi, sulki ovensa, oli pakko käydä torigrillin kautta jos sais paistettua munaa ruisleivällä. Ravintola Martinkarhu oli opiskeluaikoina oikeastaan must-juttu perjantaisin, vaikka olit kuinka väsynyt opiskeluviikosta, siellä oli monia hauskoja hetkiä, olihan paskojakin hetkiä, missä kuppilassa niitä nyt ei olisi. Eräs muukin paikka saa mieluisia muistoja mieleen, hauskoja hetkiä, musiikkia, ja hyvää viskiä, suuria tunnemyllerryksiä.

   Valokuvien katselu voi alkaa. Jossain vaiheessa tietysti kun alkoi viini vaikuttamaan, oli pakko etsiä tiettyjen ihmisten puhelin-numeroita, josko vaikka ottais yhteyksiä.
Onneksi ei kuitenkaan koskaan viini noussut niin pahasti päähän, että olisin ottanut yhteyttä, meillä jokaisella kun nykyään on oma elämänsä. Silti mietti sen hetken että mitäs jos olisikin toiminut noin, tai jos hommat olis mennytkin toisin. Jos olis sanonut jotain toisella tavalla, jos, jos, jos, jos.

Hassua että jokin nautintoaine saa ihmisen toimimaan joskus hieman "epäilyttävästi", onneksi ehkä kuitenkin osalla ihmisistä on jonkinlainen itsesuojeluvaisto pelissä loppuun asti.
Joo tyhmyyksiä tehdään jurrissa, mutta syyttää pitää vain itseään, ei sitä kamaa mikä on jurrit aiheuttanut.

Onkohan tämäkin ikään liittyvä juttu, muistelen aikaa jolloin olin teini, opiskelin, siis alle 20 vuotiaana tehtyjä juttuja. Ehkäpä muistelen 10 v kuluttua sitten sitä kuinka tyttäreni teki sitä ja tuota missä oltiin ja missä mentiin, kenen keikoilla käytiin kun hän oli pieni, sekin aika on todella muistelemisen arvoinen, kahdenkeskinen elämä lapseni kanssa.

On hyvä välillä omistaa hetki jollekkin tärkeälle hetkelle menneisyydestä, katsoa hetki vaikka sitä valokuvaa.
Onneksi on muistoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti