torstai 11. marraskuuta 2010

Jumalauta, mäkin haluan torkkupeiton duuniin

Ei helvetti. Veronmaksajien rahoja on taas pistetty sitten ihan hukkaan.
 Ensinnäkin, kansanedustajat siis saavat nukkua työajallaan. Toisekseen, minkä helvetin takia meidän pitää maksaa jostakin peitoista yli 120. En helvetti ostais kotiinkaan tuon hintaista peittoa.
Vittu että vituttaa tollaset tossukat tuolla päättävissä elimissä. Siinä onkin joukko, joka noudattaa kirjaimellisesti edellistä tekstiäni. Kusettavat, valehtelevat, kuulevat mitä sattuu....
Hei mutta ei voi olla totta. Eikö Matti Vanhasta olekkaan kytketty näihin torkkupeittoihin millään lailla, vielä. Kyllä senkin joku vielä keksii uskokaa vaan.

Ja taas oman lukunsa sitten on nämä eläinrääkkääjät.
Pakko lähtee välillä savuille, sen verran kuohuu suonissa...

Tauko sitten venähti melkeinpä vrk mittaiseksi, oli kaikkea  häslinkiä tuolla ja täällä.
Käytiin vielä tekemässä siinä eilisiltana pikapikaa viimeisiä silauksia Äitin saunalla, lääpin sitä suojaa seiniin, saunasuoja tai jotain, ja kuvittelin tietenkin että sitä samaa mömmöä vedetään lauteisiin, tai sitten mua kusetettiin paikallisessa Rautiassa. Lauteisiin kuulemma laitetaan PALLIVAHAA.
Voi persereikä. Enpä  tiedä kehtaanko oikeasti mennä hakemaan sitä mistään, voisko olla että paikallinen kaljupää kusetti paikallisessa rautakaupassa?
Sitten kusettaa kultsukin, nimittäin sanoi että oikeasti sitä laitetaan lauteisiin, sitä pallivahaa.
Menköön kultsu hakemaan vahansa.
Kaiken kaikkiaan Äitin saunasta tulee tosi hyvän-näköinen. Äitiä jännittää kovin minkälaisen saunan saa, ei ole nimittäin käynyt katsomassa kertaakaan. Materiaalit tosin on Äiti itse valinnut, mutta kokonaisuutta ei voi kuvitella kaupan "metrihyllyllä" jos ei ole aiempaa kokemusta. Nurkkalistat tosin valittiin kultsu ja minä, ja saunan lamppu me valitaan, ja myös maksetaan omasta pussistamme, ei siis mene perikunnan piikkiin ko lamppu. Tilanne vaan on se että tavallinen normilamppu ei nyt käy sinne saunan seinään enää ollenkaan, sattuu pahasti silmään, joten valitsemme uuden ja upean, jos se ei miellytä toisten silmää, repiköön vaikka sen sitten pois ja tunkekoon vaikka hanuriinsa ja vielä vaikkapa poikittain, mieluummin.

Syötiin tuossa välissä ja totesimme että meidän Miss Diiva Mandista on tullut kasvis-syöjä. Ei kelvannut kana, ei koiranruuat, istui tapansa mukaan pöydän päässä ja veti salaattia, siis salaattia, jossa oli kurkkua tomaattia ja ananasta, jääsalaattia sitä rapeaa ja hyvää. Kaiken kukkuraksi oli salaattikastiketta, sinappista sellaista. Ja neiti veti elämänsä innolla.

Nyt lepoa, taitaa Mr Meniere´  astua jo kohta eteiseen, olotila on ollut hieman heittelevä koko tämän päivän, eikä pahispillerit tunnu oikein auttavan. Korvien soimiseen ja lukkoon menemiseen ei täsmälääkettä olekkaan, toivottavasti olotilani rauhoittuu, tämä ei todellakaan ole kivaa.
Aikoinaan kun sain ensimmäisen kohtaukseni, en ajatellut mitään, odotin vain tulevaa, olisi se sitten ihan mitä tahansa. Toisen kohtaukseni pahan sellaisen kun sain, harmittelin että testamenttini oli jäänyt tekemättä, ja muistutin kultsua että kertoo lapsille, että he ovat tärkeitä ja rakkaita ja käskin pitää huolta lapsista. Ambulanssi-setä vain sanoi että ei hätää kyllä sut kuntoon saadaan.
Kahden kohtauksen jälkeen ei Hyvinkään sairaalassa osattu kertoa mikä minua vaivaa, kukaan ei osannut.
Kunnes korvaani särki ihan helvetisti ja tilasin ajan yksityiselle jotta saisin jotakin apua, kolmannen kohtauksen sainkin sitten kun olin menossa lääkäriin, korvalääkärini sanoi samantien minut ja onnettoman yritykseni pysyä pystyssä nähtyään, että rouva hyvä, sinullahan on Mr Meniere.
Lääkkeet kassiin ja menoksi. Sain siis diagnoosin. Menihän siihen 6 vuotta. Ja sairaslomaa 4 kk. Koko se aika oli  tuskaa, pyörryttää oksettaa ihan kuin olisit kunnon kännissä, suihkuun kun halusit, piti sitoa puutarhatuoliin että jotenkin pysyit paikoillasi. No ehkäpä joskus sitten kerron mitä tautini tarkoittaa.

Nyt levolle, see You.........

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti