Olipas mielenkiintoinen viikko kaikenkaikkiaan.
Aurinko lämmitti, mutta tuuli ja kova sellainen vei mennessään sen vähäisen lämmön. Ulkona pelotti käydä tupakalla, kun puut eivät meinanneet kuosissaan pysyä.
Roinaa lenteli, oksia, irtolunta, jopa roskisboxin vei mennessään muutaman metrin. Jopa nettiyhteys oli reilun vuorokauden irti-poikki, onneksi on mokkula, millä pääsi sitten jotenkuten surffaileen, tosin elämäni ei ole niin kiinni tässä tietokoneessa, kuin joidenkin tuntemani ihmisten. Herranpieksut, maailma kaatuu jos netti ei toimi, tai sitten joutuu vetämään päiväkännit jos ei onistu yhteyksien kanssa, vittu että elämä on joillakin pienestä kiinni. Eräskin soitti monta kertaa mitä nyt kun ei pääse nettiin *.* voi helvetti. Se oli yleisesti jumissa kaikki koneet ja yhteydet, pääkaapeli oli viallinen, ja voi helvetti jengi piti sitä ihan ihmeenä, kummallista et ei toimi vaikka kaapeli on rikki. Jezuz että ovat tyhmiä.
No toiveissa elelen, että kyllä se kevät koittaa............. jossain vaiheessa, ja kesä.
Tämäinen viikonloppu on mennyt kotihommissa aikas tarkkaan, uutta maalipintaa suunnitellessa, pyykkiä pestessä ja viikaten, ompelua, laskujen maksamista.... niin ja tortillojen nauttimisessa. Hmm mikä onkaan parasta kun kunnon mässäily tortillojen kera. Ah. Hyvää seuraa, juomaa, ja ruokaa. Mutta jos seura on huonoa, menee ruokahalutkin, fakta juttu.
Meneillään olevat jääkiekko-matsit kuumentavat tunteita. Sekin on aika huvittavaa sinänsä. Fanaatikot puolustavat "omaa joukkuettaan" henkeen ja vereen, ei ymmärretä kommentointia ko joukkueesta, on se sitten suoranaista, tai kiertoteitse ilmaistua, mutta nämä fanaatikot saavatkin sitten ihan itse vääntää ja kääntää niistä muista joukkueista ihan mitä tahansa, hirttämistä, kastroimista ym. Jopa ottavat herneet niin syvälle nenään, että henkilökohtaisesti katsovat oikeudekseen nimitellä julkisesti todella ala-arvoisesti.
Kompastuvat omaan nokkeluutensa pahasti. Ovat siis muita parempia, ja oikeutettuja olemaan muita ylempänä.
Onneksi on ihmisiä jotka osaavat heittää totaalisesti tälläiset yli laidan, kokonaan pois, niinkuin paskaisen rätin, ylimääräisen painolastin. Huokaista helpotuksesta, onneksi siitäkin päästiin. Ihmettelinkin aina miksi en pitänyt koskaan ko. henkilöstä, mikä siinä oikein oli vastenmielistä, vaikka joskus yritinkin yrittää pitää. Mutta, eihän kaikista vaan voi pitää, ei minustakaan kaikki todellakaan pidä, ja se ei minua haittaa millään tavoin, ei se kulje painolastina hartioillani jos joku vaikka suoraan sanoo minulle; en pidä sinusta ihmisenä. Mitä sitten, en jää miettimään sitä, ei se ole sen arvoista.
Itselleni kävi näin, josta johtuen olen onnellinen että minulla on oma elämäni ja muilla on oma elämänsä, en halua sekaantua millään tavalla toisen perheen elämään, enää. En edes lapsenhoidon merkeissä, koska enhän ota vastuuta siitä, jos sanonkin jonkun sanasen väärin saa lapset siitä kärsiä.
Jokainen kantakoon oman ristinsä, minkä kannettavakseen on saanut, niin minäkin oman ristini kannan.
Mikä saa ihmiset ottamaan kaiken liian tosissaan?
Mikä saa ihmiset sekoamaan?
Sääli.
Seuraava keskittymiseni alkaa ensi viikolla.
Röntgen, labra, puheluita ja paljon, ajan tilauksia, papereiden toimittamista, pankkiin papereiden tekemiseen, lähinnä turvatakseen omaisuuden oikeille henkilöille meneväksi sitten joskus eli perherajauksen.
Vaikka mitä. Passit tulevaa reissua ajatellen. Töitä kotona ja töitä töissä. Ja mitäs vielä. Paljon kaikkea.
Pihahommia pitäis tehdä, istuttaa siemenet kaikki loput..... loputtomasti hommia, ja osa sellaisiakin, jotka joutuu hoitamaan työpäivän yhteydessä, tai poistumalla työpaikalta.
Niin ja sitten on vielä se koetinkivi, että töissä kiellettiin valtuuston päätöksellä tupakointi kokonaan. No laastari niskaan....
Tiedän että työyhteisössäni on vaikeaa kyseessä olevan käskyn noudattaminen, ainakin joillekkin. Siellä voi pommit lennellä, suuntaan tai toiseen. Mutta äskeiseen palaan tulevina päivinä, miten on mennyt ilman tupakkaa.
Hei hulinaa............ Mahtava olo........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti