Tämä tuleva kevät jotenkin tuntuu tuovan mullistuksia päivä päivältä, enkä edes tiedä miksi.
Viimeviikolla toin pahvilaatikoita töistä monenkokoisia, koska haluan pakata niihin mahdollisimman paljon kaikkea "pois menevää".
Juu en ole muuttamassa.
Haluan vain laittaa keräämiäni tavaroita, joilla ei luultavasti ole mitään merkitystä enää muutaman vuoden kuluttua pois.
Kenkiä on mennyt paljon laatikoihin, jos niitä ei kukaan osta, ne löytävät tiensä roskiin. Periaatteesta en enää vie mitää esim. uff-boxiin. Ne eivät luultavasti löydä tietään kolmanteen maailmaan ikinä, vaan käyttäjä on joku muu, ja tuskin ne rahatkaan mitä niistä saa jos uff ne myymälässään myy, ei päädy avustukseen.
Tosin olen kierrättänyt kaikki pois menevät tavarat aina duunipaikan kautta, jos en ole saanut niitä myytyä, jos joku haluaa siellä ottaa jotakin, ihan vapaasti.
Vaatteita on mennyt paljon oikeastaan suoranaisesti roskiin.
Astioita, laukkuja, ihan kaikkea mahdollista.
Kaikki keittokirjani, mitä en ole kai edes kaikkia avannutkaan, saati sitten tehnyt niistä jotakin, pois pois.
Nyt olen huomannut piirteen itsessäni: omat lastenvaatteeni, niitä ei paljoa olekkaan, pois vain.
Omien lasten pienet lasten vaatteet: pois vain., vaikka ne olisivat ne ensimmäiset.
Omien lasten tekemiä "juttuja", pois vain.
Jos minä olen niitä joskus arvostanut, tiedän että kumpikaan penskoistani niitä ei arvosta eikä halua, miksi helvetissä niitä sitten säilytän?
Eipä ole tilaa viemässä minun kaapeissani, eikä ainakaan penskojeni riesana missään elämän vaiheessa, tai ahdistamassa kenenkään vieraan silmissä.
Olen ymmärtänyt että nykyään pitää arvostaa vain uutta ja hienoa, vanhat tavarat pois vain, nehän on roskaa, ja niistä voi saada vaikka mitä kiksejä.
Kumpa kaikki jotka arvostelevat "toisten" tavaroita, osaisivat luopua jostakin omastaan, eikä pitää kynsin hampain kiinni jostain omastaan, vaikka sillä ei olisi paikkaa, tai käyttöä.
On ollut varsin mielenkiintoista laittaa tavaroita pois, ja huomata kuinka kiinnostuneita muut ihmiset niistä ovat, joo, tiedän että joillakin vanhoilla tavaroilla jotkut tekevät hurjasti rahaa, so what.
Luulenpa että minuun on tarttunut virus nimeltä: välinpitämättömyys, ja ylimielisyys, sitä on ollut liikkeellä ihan liian kauan ympärilläni pyörivissä ihmisissä.
Sääli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti