Höpönpöpönlörpönlöö

Mitäs  tänään?
Henry mennyt jo aikapäiviä sitten kouluun, Kultsu lähti duuniin 5.15,  Mandi käytetty kusella, tiskikone päällä, pesukone päällä, kuivausrumpu päällä, vaatteita silitetty, ja pää on kipeä edelleen ei auta migreenipillerit ei kahvi, sekin itseasiassa maistui tosi pahalta tänä aamuna. Ja pääkipu kappas vain jo kolmatta päivää jatkunut.

Ai vitunposket että menee hermot- oikeesti.
Maanantaina iltapäivästä olis käytävä ton flunssan takia lääkärissä, ihan joo olen saanut ajankin jo tilattua. Oli korkea kynnys soittaa aikaa, se on se valkotakkikammo. Melkeinpä lääkärireissut on meikäläisellä vasta sitten ajatuksessa, jos henki ei kulje kunnolla tai jalat/kädet ei toimi, tai sitten vasta lanssin kyytiin kun on pakko mennä.

No nyt jostain kumman syystä vaan tuli herkkä hetki kun erehdyin soittamaan ajan.
Heh.
Oikeastaan tässä viimeaikoina on tullut ihan liiankin tutuksi noi lääkärit. Ensin vatsan tähystys ja sitten toi käsi, ja nyt tämä. Olis jo aika riittää. Ensiviikolla menenkin tuon käteni takia Hyvinkäälle saadakseni sen "mittatilaustuen", saas nähdä minkälainen vekotin siellä odottaa. Sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, onko se ronskin näköinen, niinkuin orto minua viisasi ko tuesta - ei iltapukumallia, sanoi hän. Kunhan siitä vain on apua.

Mr. Meniere on aika hyvin pysynyt nyt taka-alalla, toivottavasti pysyykin, se on aika pelottava kaveri pahimmillaan.
Huomasin jääväni miettimään sitä toista kohtausta ja sen jälkimaininkeja. Kultsu oli jonkun aikaa sairaslomalla vuokseni, ja sen jälkeen Isäni ja Äitini tulivat hoitamaan minua. Syöttivät, kuljettivat vessaan, pitivät huolta.
Tuntui aika kamalalta, kun Isäni syötti puuroa minulle, eihän sen niin olisi pitänyt olla, minunhan olisi pitänyt pitää huolta Isästäni ja syöttää puurot ja höppeet.
 Kelaa nyt, reilu kolmekymppinen vaille neljääkymmentä oleva perusterve menevä nainen hävittää täysin tasapainonsa ja on ihan pihalla kun kuulo on vain muminaa, tai kokonaan kuulo pois hetkellisesti, ja näkökyky saattaa mennä kokonaan varttitunniksi, aika vittumainen tunne, etten sanois.
Aamulla menet kuin höyryjuna, ja naps siinä sitten ollaan yhtäkkiä, ihan vihannes. Paskamaista.
No jokaisella omat ristinsä kannettavana. Mullakin on ollut jo Mr. Meniere ilmeisen kauan, kun käytiin ylilääkärin kanssa historiaa läpi teiniajoista lähtien, löytyi sieltä samantyylisiä "kohtauksia" pieniä sellaisia, usko tai älä, ko huimaukset silloin ei johtuneet viinasta jota Maitan kanssa kaadettiin kurkusta alas.
Mut hei, ne ovat menneitä, nyt ollaan tässä ja nyt. Menneitä asioita on ihana muistella, niitä teiniaikoja, tai just alle 20 v, ne oli mahtavia aikoja, ikävä niitä ihmisiä joskus. Maitta, Jaana,  Harri, kaikki keikat ja ne ihmiset...........voi voi, muistoja hauskoja toilailuja ja henkeviä keskusteluja, yhteistä aikaa.....

Hei nyt on pakko mennä röökille, jatkoa seuraa.... ihana kahvin tuoksu.