Paskanjauhajien halveksuntaa

Olen varmaan aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta. Tai sitten asia on vain aika ajoin pompsahtanut esiin.
Kanssakulkijoissa on monenlaisia taapertajia. Mutta mikä tekee meistä sellaisia kuin olemme?
Kotikasvatus? Muiden ihmisten nk. vaikutusvalta? Muiden ihmisten taito osata manipuloida?
Hmm. Loppujen lopuksi tiedä häntä. Mutta saako kotikasvatus oikeasti ihmiset puhumaan paskaa?
Puhumaan paskaa muista kanssakulkijoista, ja vielä silmät kirkkaina puhumaan asioita todesta, joissa ei ole totuuden häivääkään. Ja jos asiat ottaa reilusti esiin paskanjauhajan kanssa, on hänellä pokkaa sanoa merkitsevästi  - Kyllä mä kuule tiedän.
Miten se ihminen voi tietää jonkun toisen asioita paremmin kuin itse kukaan?
Sitä olen jaksanut ihmetellä, ja se onkin oikeastaan ainut asia mitä jaksan "oikeasti ihmetellä".
Eihän se paskanjauhaja vaan voi tietää mitä kenellekkin tapahtuu esim 4 seinän sisällä himassa ollessaan yksin.
Aika kummallista, vai onko tää vaan mun mielestä kummallista, eikö se ole kenenkään muun mielestä kummallista.
Ja se on jo aika pro-juttu kun paskanjauhaja saa uskomaan kaikki muutkin siihen sen omaan juttuun.
Se puhuu ihmisistä niinkuin tuntis ne hyvinkin, vaikka loppupeleissä ei edes tunnistais vaikka vastaan kävelis.
Noh, ehkäpä niillä ei ole muuta tekemistä, täytyy etsiä elämään sisältöä' muiden ihmisten elämästä, ja värittää niitä asioita mahdollisimman paljon.
Pätemisen tarvetta?
Tunteeko se jauhaja itsensä huonommaksi?
Vai kenties paremmaksi?

Luojan  lykky, että kaikki on ohimenevää. Paskanjauhajat voi aina heittää yli laidan, ja nauraa päälle, ja sääliä. Vaikkakin sääli on sairautta, silti, säälin niitä, joilla ei ole elämässään muuta kuin se jokapäiväinen juoruamisen tarve, ja paskanjauhanta, mitä parempi väritys sitä parempi olo. Ja aina täytyy yrittää voittaa se toinen paskanjauhaja, maksoi mitä maksoi. Mutta kannattaa aina välillä laskea sitä nenääkin alemmas, ettei sade näin syksyllä osu pahasti sieraimiin, voi vaikka hukkua. Talvella lumi voi äkkiä peitää sieraimet, ja senhän tietää kuin siinä käy. Keväällä aurinko voi äkkiseltään polttaa, ja kesällä ampiaiset voi pistää.

Jatkakaa  ratkiriemukasta paskanjauhantaa, ja katsokaa kenellä ne parhaimmat juorut. Siitähän se elämä irtoo, ja riemu.

Mä jatkan halveksuntaani, enkä edes pyydä sitä anteeksi. Noh, nyt joku siellä sanoo et hyi, joutukoon helvettiin.
No, nähdään sitten siellä.