Shokkihoitoa ???

No niin päivityksen aika.
Alkuviikolla siis joo jynssäsin lattiat, eipä taas tehnyt hyvää kädelle. Vaikka levymoppi apunani olikin, mutta silti se kipeyttää koko helvetin oikean käden tietenkin paskaksi, ja taas popsitaan  panacodia niinkuin pähkinöitä.
Keskiviikkona olin siis kuuntelemassa tuloksia. Pehmytkudosvaurio, osoittautui siis oikeaksi diagnoosiksi, kuten tuo viisas tohtori setä jo alkuunsa ennusti. Hän oli halunnut varmistaa ensimmäisen epäilyksensä pois magneettikuvalla, tuo epäilys oli ollut ärhäkkä kasvain, ja onneksi hän tajusi pitää tuon epäilyksensä omana tietonaan, peräti ihan helvetin fiksua. Epäilyksensä takia hän silloin puhui ensimmäisellä kerralla luuydin-näytteen otosta, jonka teilasin heti alkuunsa. Tosin nytkin pudotin hänen kynänsä pöydälle, kun kieltäydyin leikkauksesta. Ainakin niin pitkäksi aikaa kunnes en sitten enää jaksa kipuni ja tukieni kanssa pelehtiä.
Eli, pehmytkudosvaurion vuoksi, pääsee lihaksen päätyosa menemään kaksinkerroin kahden luun, olkavarren ja kyynärvarren luiden väliin, joka aiheuttaa sen että käteni menee pois sijoiltaan kyynärpäästä. Ja tuo vaiva pitää leikata.
Ehei ei unta tarvii nähdä että mut leikellään kädestä, jos täyttä varmuutta ei saada siihen että pystyn leikatulla kädellä vielä tekemään oman ammattikuntani duunia. Epäonnistuminen on mahdollista. Tosin sanoinkin tälle keski-ikäiselle, vaalealle, miellyttävän näköiselle,  oppineelle ja käsistään taitavalle miehelle, että voitko vannoa että saat käteni leikkauksen jälkeen toimivaksi, enkä millään lailla aliarvio hänen taitavia kätösiään ja osaamistaan, mutta mutta....
Tohtori ei voinut vannoa. Joten lykkäsimme yhteistuumin leikkauksen sinne jonnekkin, tulevaisuuteen, siis sinne, kunnes ei särkylääkkeet enää auta. Soitto hänelle, niin pöytä laitetaan valmiiksi, ja saha soi.
Tosin tuossahan oli suurin osa sitä valkotakki pelkoa, jonka sitten kyllä myönsin tohtorille, mutta lupasi muutaman illan ennen leikkausta pistää sen verran rauhoittavaa, että suorastaan ilosta hihkuen juoksen tohtorin luo leikkuriin.

Mandi sai selkäänsä kipupiikin ja tramalit kehiin. Tyttö on nyt jo jonkun verran pirteämpi, mutta varovainen silti. Väsynyt.
Nyt jos päästään menemään jonkun kuukauden ilman kipuja, ei puukkoa ihan heti tarjota Mandin selkään.
On se reppana, haluais kovin sänkyyn nukkumaan, mutta kun ei pysty. Mä olen sitten Mandin vieressä nukkunut lattialla, Mandi tietenkin patjan päällä ja minä itse lattialla, on meinaan paikat ihan vitun kipeät, vähän turhan kova on maata lattialla jonkun peiton päällä. Oikeastaan eihän siinä ole paljon nukuttu, toinen silmä on jatkuvasti auki, jos Mandi vähänkin tärisee, on käsi heti koskettamassa, ei hätää. Eka yö oli aika paha. Mandi nukkui joo kyllä tosi sikeästi, ja minä valvoin koko  yön. Välillä kun tuntui että Mandi ei hengitä, joten minähän tietenkin otin kuonosta kiinni ja puristin, Mandi hölmönä katsoo unisella silmällään, nuolaisee sormista ja nukahtaa uudelleen. Aika hellyttävä loppujen lopuksi. Peiton alla makoilee mun kanssa niin että nenää vähän näkyy.

Keskiviikkona oltiin Henryn kanssa kehittämässä itseämme. Kolmen ja puolen tunnin aikana saimme paljon lisävalaistusta nykyiseen tilanteeseemme. Lähinnä Henryn tilanteeseen. Että Henry osaisi käsitellä yllättävät yliluonnolliset tilanteet ja hämmennystä aiheuttavat enneunet.
Ai että hömpän pömppää?
Noh, jos sinä lukijani näkisit edesmenneen isoisäsi, luulisin että sinulla olisi paskat housussa, tai ainakin verenpaineet huitelis yläkoukeroissa. Ja varsinkin jos tuo kaikki tulisi sinulle kylmiltään, et siis olisi  koskaan etkä missään tilanteessa sukulaisiltasi kuullut mitään yliluonnollisista asioista.
Noh,........ niin se vaan on.

Otetaanko kristallipallot esiin, ja hömppäillään?