Elättelin toiveita viimeviikolla ilman lämpenemisestä nyt viikonlopuksi, jotta olisi päässyt ulos hommiin ja nimenomaan tuota kasvihuonetta laittamaan lisää kuosiin, mutta kuinka ollakkaan eilen aamulla kun heräsin, tuuli sen kun vain voimistui. Sama tänä aamuna. Aurinko paistoi nätisti mutta tuuli vei kaiken lämmön mennessään. Paska juttu. Ei vois vähempää kiinnostaa rantautua ulos tuollaiseen tuuleen tekemään hommia, palella siellä ja vittuuntua.
Noh, eihän ne ulkohommat tietenkään mihinkään karkaa, juu, mutta viidakko senkun vaan rehevöityy täällä sisällä. Taimet pitäis ehdottomasti saada ulos tuonne kasvismökkiin jo.
Asiasta toiseen hyvät on oltavat Mandilla. Aamuruuan laitoin ruokakuppiin, Henry huuteli Mandia syömään, noh Mandi vaan roikotti etutassujaan sohvan käsinojalla, ei kiinnittänyt kummoisempaa huomiota, niinpä Henry siten päätti viedä Mandille ruuan ihan nokan eteen. Henry istui Mandin eteen ja Mandihan söi. Jälkkäreineen kaikkineen. Muutenkin on neiti vähän vissiin sekaisin, tai sitten ihan muuten vaan haluaa vittuilla jostain syystä. Olin pessyt kaksi kynnysmattoa kodinhoitohuoneesta. Laitoin toisen maton takaoven eteen puhtaana, joo kerkishän se siinä pari tuntia olemaan, kun kakru meni ja kusi sen päälle, puhtaalle matolle. Voi vittu, sanon minä.
Ja koneeseen taas, matto, ei Mandi.
Oliskohan se kokenut muka eilen olevansa yksinäinen, oltiin kaupoilla muutama tunti, tosin Henry oli täällä kotona, mutta silti. Mandi on välillä vähän herkkis, vetää herneen nenään aika äkkiä. Eilen illalla ennen kun mentiin nukkumaan sanoin Mandille, et nyt et herätä mammaa yöllä, ole isin kimpussa.
Koko yönä ei Mandi tullut mun viereen, makas koko yön Kultsun vieressä.
Tällänen dogi meillä.
Tänään täytyy ottaa ompelukone taas valmiuteen, olis jonkun verran ommeltavaa taas. Hameen kavennusta, lyhentämistä, pienentämistä.
Housujen pienennystä, kesäksi ajattelin tehdä kesämekon. Olen etsiskellyt niin netistä kuin ihan livenäkin kaupasta kukallista mekkoa, ? , juu. Kukallista. Aika jännää, en ehkäpä olis muutama vuosi sitten voinut kuvitellakkaan laittavani päälle mitään kukallista, mutta nyt olis tuolla kaapin perukoilla sellainen hentoinen pienikukallinen kangas josta sais oivan mekon, jos kaavat löytyy hyvät.
Sanoinhan tuossa aiemmin, etä tämä kevät tuntuu tuovan jatkuvasti aivan uusia tuulia. Näköjään joo. Kaapit on aika hyvin putsattu vanhoista "ylijäämistä" niin ihmis-suhderintamalla kuin sanan mukaisesti kaapista tavarat pois.
Helpotusta ilmassa, tosin saattaahan olla, että jossain vaiheessa tuleekin takapakkia, mutta se otetaan sitten niin kuin otetaan. Niinhän se on, että elämässä on otettava asiat niinkuin ne tulevat, muutoksia aina voi yrittää ja saakin tehdä.
Jotkut ihmiset vaan kokevat kaiken siis ihan kaiken vastenmieliseksi, vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi.
Miksihän, siinä oikein peruspositiivisuus taas kunniaan.
Joo onhan mullakin asioita jotka mulle on vastenmielisiä tai epäoikeudenmukaista tai väärää minua itseäni kohtaan tai muita kohtaan, mutta eihän niitä nyt jokapäivä nenän eteen tule todellakaan. Mutta on, tunnen ihmisiä että sitä positiivisuutta vaikka kuinka kaivaa siitä ihmisestä, ei se sieltä vaan tule, ei edes sitä pienen pientä pilkahdusta.
Eräs ihminen jonka kanssa päivittäin olen tekemisissä, on luonteeltaan juuri tuollainen. Aina on joku paikka kipeä, lääkäriin ei saa aikoja, työt on raskaita, joka sitten oikeuttaakin kitisemään ja huokailemaan ja istuskelemaan vaikka töitä olisi, siis laiskottelemaan, joku jos pyytää apua, ei kuulemma kerkiä, kanssaihmiset on paskoja, luetteloa vois jatkaa loputtomiin.
Viimeinen niitti olikin sitten tupakoinnin lopettaminen työaikana. Ihan sama vaikka laki kieltää, hän polttaa. Ihan sama vaikka hän sais huomautuksia hän polttaa. Mutta jäänkin oikeasti ihmettelemään mitä pomo tekee, ei mitään. Ei yhtään mitään. Jännä juttu, siinä tuntuu kielen väri ratkaisevan aika paljon.
Minulle ihan sama vaikka polttaa, mä olen laastarin avulla polttamatta päivällä, ja illalla kessuttelen jos siltä tuntuu, niin pari muutakin tekee.
Pitäis kokeilla et jos menis työaikana röökille, mitä tapahtuis, mulla kun ei ole kielen väri ruskea.
Tämäkin vastarannankiiski on jäänyt taka-alalle elämässäni yhä enemmän ja enemmän tämän vuoden puolella.
UUsia tuulia, jee mielellään vastaanotetaan.
Nyt on mentävä Harjulaan hakemaan tavaraa. Josko sitten pääsis pihallekkin, ilman turkkia ja pipoa. Elättelen toiveita ilman lämpenemisestä, auringon paisteesta, tuulen hellittämisestä nimenomaan tälle päivälle, haluisin niin kovin mennä ulos hommiin.
Tietysti halutahan aina saa eri asia onkin se saako haluamansa vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti