Olipas mielenkiintoinen viikko kaikenkaikkiaan.
Aurinko lämmitti, mutta tuuli ja kova sellainen vei mennessään sen vähäisen lämmön. Ulkona pelotti käydä tupakalla, kun puut eivät meinanneet kuosissaan pysyä.
Roinaa lenteli, oksia, irtolunta, jopa roskisboxin vei mennessään muutaman metrin. Jopa nettiyhteys oli reilun vuorokauden irti-poikki, onneksi on mokkula, millä pääsi sitten jotenkuten surffaileen, tosin elämäni ei ole niin kiinni tässä tietokoneessa, kuin joidenkin tuntemani ihmisten. Herranpieksut, maailma kaatuu jos netti ei toimi, tai sitten joutuu vetämään päiväkännit jos ei onistu yhteyksien kanssa, vittu että elämä on joillakin pienestä kiinni. Eräskin soitti monta kertaa mitä nyt kun ei pääse nettiin *.* voi helvetti. Se oli yleisesti jumissa kaikki koneet ja yhteydet, pääkaapeli oli viallinen, ja voi helvetti jengi piti sitä ihan ihmeenä, kummallista et ei toimi vaikka kaapeli on rikki. Jezuz että ovat tyhmiä.
No toiveissa elelen, että kyllä se kevät koittaa............. jossain vaiheessa, ja kesä.
Tämäinen viikonloppu on mennyt kotihommissa aikas tarkkaan, uutta maalipintaa suunnitellessa, pyykkiä pestessä ja viikaten, ompelua, laskujen maksamista.... niin ja tortillojen nauttimisessa. Hmm mikä onkaan parasta kun kunnon mässäily tortillojen kera. Ah. Hyvää seuraa, juomaa, ja ruokaa. Mutta jos seura on huonoa, menee ruokahalutkin, fakta juttu.
Meneillään olevat jääkiekko-matsit kuumentavat tunteita. Sekin on aika huvittavaa sinänsä. Fanaatikot puolustavat "omaa joukkuettaan" henkeen ja vereen, ei ymmärretä kommentointia ko joukkueesta, on se sitten suoranaista, tai kiertoteitse ilmaistua, mutta nämä fanaatikot saavatkin sitten ihan itse vääntää ja kääntää niistä muista joukkueista ihan mitä tahansa, hirttämistä, kastroimista ym. Jopa ottavat herneet niin syvälle nenään, että henkilökohtaisesti katsovat oikeudekseen nimitellä julkisesti todella ala-arvoisesti.
Kompastuvat omaan nokkeluutensa pahasti. Ovat siis muita parempia, ja oikeutettuja olemaan muita ylempänä.
Onneksi on ihmisiä jotka osaavat heittää totaalisesti tälläiset yli laidan, kokonaan pois, niinkuin paskaisen rätin, ylimääräisen painolastin. Huokaista helpotuksesta, onneksi siitäkin päästiin. Ihmettelinkin aina miksi en pitänyt koskaan ko. henkilöstä, mikä siinä oikein oli vastenmielistä, vaikka joskus yritinkin yrittää pitää. Mutta, eihän kaikista vaan voi pitää, ei minustakaan kaikki todellakaan pidä, ja se ei minua haittaa millään tavoin, ei se kulje painolastina hartioillani jos joku vaikka suoraan sanoo minulle; en pidä sinusta ihmisenä. Mitä sitten, en jää miettimään sitä, ei se ole sen arvoista.
Itselleni kävi näin, josta johtuen olen onnellinen että minulla on oma elämäni ja muilla on oma elämänsä, en halua sekaantua millään tavalla toisen perheen elämään, enää. En edes lapsenhoidon merkeissä, koska enhän ota vastuuta siitä, jos sanonkin jonkun sanasen väärin saa lapset siitä kärsiä.
Jokainen kantakoon oman ristinsä, minkä kannettavakseen on saanut, niin minäkin oman ristini kannan.
Mikä saa ihmiset ottamaan kaiken liian tosissaan?
Mikä saa ihmiset sekoamaan?
Sääli.
Seuraava keskittymiseni alkaa ensi viikolla.
Röntgen, labra, puheluita ja paljon, ajan tilauksia, papereiden toimittamista, pankkiin papereiden tekemiseen, lähinnä turvatakseen omaisuuden oikeille henkilöille meneväksi sitten joskus eli perherajauksen.
Vaikka mitä. Passit tulevaa reissua ajatellen. Töitä kotona ja töitä töissä. Ja mitäs vielä. Paljon kaikkea.
Pihahommia pitäis tehdä, istuttaa siemenet kaikki loput..... loputtomasti hommia, ja osa sellaisiakin, jotka joutuu hoitamaan työpäivän yhteydessä, tai poistumalla työpaikalta.
Niin ja sitten on vielä se koetinkivi, että töissä kiellettiin valtuuston päätöksellä tupakointi kokonaan. No laastari niskaan....
Tiedän että työyhteisössäni on vaikeaa kyseessä olevan käskyn noudattaminen, ainakin joillekkin. Siellä voi pommit lennellä, suuntaan tai toiseen. Mutta äskeiseen palaan tulevina päivinä, miten on mennyt ilman tupakkaa.
Hei hulinaa............ Mahtava olo........
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Vanhat pois uutta tilalle
Tämä tuleva kevät jotenkin tuntuu tuovan mullistuksia päivä päivältä, enkä edes tiedä miksi.
Viimeviikolla toin pahvilaatikoita töistä monenkokoisia, koska haluan pakata niihin mahdollisimman paljon kaikkea "pois menevää".
Juu en ole muuttamassa.
Haluan vain laittaa keräämiäni tavaroita, joilla ei luultavasti ole mitään merkitystä enää muutaman vuoden kuluttua pois.
Kenkiä on mennyt paljon laatikoihin, jos niitä ei kukaan osta, ne löytävät tiensä roskiin. Periaatteesta en enää vie mitää esim. uff-boxiin. Ne eivät luultavasti löydä tietään kolmanteen maailmaan ikinä, vaan käyttäjä on joku muu, ja tuskin ne rahatkaan mitä niistä saa jos uff ne myymälässään myy, ei päädy avustukseen.
Tosin olen kierrättänyt kaikki pois menevät tavarat aina duunipaikan kautta, jos en ole saanut niitä myytyä, jos joku haluaa siellä ottaa jotakin, ihan vapaasti.
Vaatteita on mennyt paljon oikeastaan suoranaisesti roskiin.
Astioita, laukkuja, ihan kaikkea mahdollista.
Kaikki keittokirjani, mitä en ole kai edes kaikkia avannutkaan, saati sitten tehnyt niistä jotakin, pois pois.
Nyt olen huomannut piirteen itsessäni: omat lastenvaatteeni, niitä ei paljoa olekkaan, pois vain.
Omien lasten pienet lasten vaatteet: pois vain., vaikka ne olisivat ne ensimmäiset.
Omien lasten tekemiä "juttuja", pois vain.
Jos minä olen niitä joskus arvostanut, tiedän että kumpikaan penskoistani niitä ei arvosta eikä halua, miksi helvetissä niitä sitten säilytän?
Eipä ole tilaa viemässä minun kaapeissani, eikä ainakaan penskojeni riesana missään elämän vaiheessa, tai ahdistamassa kenenkään vieraan silmissä.
Olen ymmärtänyt että nykyään pitää arvostaa vain uutta ja hienoa, vanhat tavarat pois vain, nehän on roskaa, ja niistä voi saada vaikka mitä kiksejä.
Kumpa kaikki jotka arvostelevat "toisten" tavaroita, osaisivat luopua jostakin omastaan, eikä pitää kynsin hampain kiinni jostain omastaan, vaikka sillä ei olisi paikkaa, tai käyttöä.
On ollut varsin mielenkiintoista laittaa tavaroita pois, ja huomata kuinka kiinnostuneita muut ihmiset niistä ovat, joo, tiedän että joillakin vanhoilla tavaroilla jotkut tekevät hurjasti rahaa, so what.
Luulenpa että minuun on tarttunut virus nimeltä: välinpitämättömyys, ja ylimielisyys, sitä on ollut liikkeellä ihan liian kauan ympärilläni pyörivissä ihmisissä.
Sääli
Viimeviikolla toin pahvilaatikoita töistä monenkokoisia, koska haluan pakata niihin mahdollisimman paljon kaikkea "pois menevää".
Juu en ole muuttamassa.
Haluan vain laittaa keräämiäni tavaroita, joilla ei luultavasti ole mitään merkitystä enää muutaman vuoden kuluttua pois.
Kenkiä on mennyt paljon laatikoihin, jos niitä ei kukaan osta, ne löytävät tiensä roskiin. Periaatteesta en enää vie mitää esim. uff-boxiin. Ne eivät luultavasti löydä tietään kolmanteen maailmaan ikinä, vaan käyttäjä on joku muu, ja tuskin ne rahatkaan mitä niistä saa jos uff ne myymälässään myy, ei päädy avustukseen.
Tosin olen kierrättänyt kaikki pois menevät tavarat aina duunipaikan kautta, jos en ole saanut niitä myytyä, jos joku haluaa siellä ottaa jotakin, ihan vapaasti.
Vaatteita on mennyt paljon oikeastaan suoranaisesti roskiin.
Astioita, laukkuja, ihan kaikkea mahdollista.
Kaikki keittokirjani, mitä en ole kai edes kaikkia avannutkaan, saati sitten tehnyt niistä jotakin, pois pois.
Nyt olen huomannut piirteen itsessäni: omat lastenvaatteeni, niitä ei paljoa olekkaan, pois vain.
Omien lasten pienet lasten vaatteet: pois vain., vaikka ne olisivat ne ensimmäiset.
Omien lasten tekemiä "juttuja", pois vain.
Jos minä olen niitä joskus arvostanut, tiedän että kumpikaan penskoistani niitä ei arvosta eikä halua, miksi helvetissä niitä sitten säilytän?
Eipä ole tilaa viemässä minun kaapeissani, eikä ainakaan penskojeni riesana missään elämän vaiheessa, tai ahdistamassa kenenkään vieraan silmissä.
Olen ymmärtänyt että nykyään pitää arvostaa vain uutta ja hienoa, vanhat tavarat pois vain, nehän on roskaa, ja niistä voi saada vaikka mitä kiksejä.
Kumpa kaikki jotka arvostelevat "toisten" tavaroita, osaisivat luopua jostakin omastaan, eikä pitää kynsin hampain kiinni jostain omastaan, vaikka sillä ei olisi paikkaa, tai käyttöä.
On ollut varsin mielenkiintoista laittaa tavaroita pois, ja huomata kuinka kiinnostuneita muut ihmiset niistä ovat, joo, tiedän että joillakin vanhoilla tavaroilla jotkut tekevät hurjasti rahaa, so what.
Luulenpa että minuun on tarttunut virus nimeltä: välinpitämättömyys, ja ylimielisyys, sitä on ollut liikkeellä ihan liian kauan ympärilläni pyörivissä ihmisissä.
Sääli
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Tänään on hyvä päivä kaikesta huolimatta
Vaikka herätys olikin aika karsea kovan pääkivun vuoksi, ja katkonaisten yöunien vuoksi, ajattelin tehdä tästä päivästä hyvän, kaikin puolin.
Ensimmäiset aamukahvit on jo juotu, pääpilleri vedetty, ja muut tarvittavat nappulat, tässä toiset aamukahvit ja viikonloppu pääseekin jo käyntiin kauppailun merkeissä.
Tosin miehet käyvät VPD:ssä vaihtelemassa pelejä ja sitten on minun vuoroni. Joo-o voisin tietenkin lähteä isseksein kauppailemaan, mutta jotenkin on mukavampi mennä Kultsun kanssa kahdestaan. Varsinkin nyt kun Henrylle ei tarvitse hankkia juuri nyt mitään. Jännä juttu kun jotkut miehet karsastavat ihan suunnattomasti kauppailua naisten kanssa, Kultsun mielestä se on ihan ok, tosin mä olen sellainen kauppailija joka tietää mitä hakee ja ostaa nopealla päätöksenteolla esim vaatteet. En paljoa mieti ja pähkäile niiden 7 ihanan hameen kanssa. Jos joku niistä on se mikä oikeasti natsaa, otan sen ja jätän ne muut rekkiin odottamaan seuraavaa ostajaa. Tai sitten ostan ne kaikki, ja sitten jätän kuitenkin kaappiin lojumaan vuosiksi käyttämättömänä ainakin niistä 4. Onko tuttua kenellekkään?
Ehkä siksi minulla on vaatteita jopa pahvilaatikoissa, odottamassa, mutta mitä?
Olenkin viimeaikoina surutta pistänyt pois vaikka ihan käyttökelpoisiakin vaatteita. Ei sen takia että ne ovat isoja tai liian pieniä, ompelen niistä sitten sopivat.
Hei ei terve, ulkona sataa lunta, ja ajattelin tänään mennä kaivamaan kasvihuoneen etuoven kohdan puhtaaksi jotta saan tehtyä sielläkin jo jotakin. Sormet syhyää siemenpussien kimppuun, joo tiedän, olisi pitänyt laittaa ne jo vakoon :)
Mutta siltikin. vaikka lunta sataa hyvä päivä tulee.
Olen niin päättänyt.
Ajattelin jopa, että tänään en vittuile kenellekkään, siis ihan siististi olen *.*
Olotila tekee taas flunssaa, jo kolmatta kuukautta mennään niin että olo on tokkurainen päivän pari ja tosi kipeä, sitten on taas pari päivää että mitään ei ole vaivana. Ihmeellistä elämää.
Nyt toivotankin kaikille hyvää viikonloppua, ja toivon kaikille ainakin tästä päivästä hyvää.
Nyt käyn tupakalla, laitan itseni kuntoon käyn Isäni haudalla sillävälin kun miehet käyvät Tikkurilassa, jos vain suinkin kerkiän, mutta jos en kerkiä, vietän iltapäivän hetken Isäni kanssa. Tänään on hyvä päivä käydä haudalla, vaika lunta sataakin, aurinko ei luultavasti paista tänään, joten ei ole paha mieli, Isäni rakasti aurinkoa.
Ensimmäiset aamukahvit on jo juotu, pääpilleri vedetty, ja muut tarvittavat nappulat, tässä toiset aamukahvit ja viikonloppu pääseekin jo käyntiin kauppailun merkeissä.
Tosin miehet käyvät VPD:ssä vaihtelemassa pelejä ja sitten on minun vuoroni. Joo-o voisin tietenkin lähteä isseksein kauppailemaan, mutta jotenkin on mukavampi mennä Kultsun kanssa kahdestaan. Varsinkin nyt kun Henrylle ei tarvitse hankkia juuri nyt mitään. Jännä juttu kun jotkut miehet karsastavat ihan suunnattomasti kauppailua naisten kanssa, Kultsun mielestä se on ihan ok, tosin mä olen sellainen kauppailija joka tietää mitä hakee ja ostaa nopealla päätöksenteolla esim vaatteet. En paljoa mieti ja pähkäile niiden 7 ihanan hameen kanssa. Jos joku niistä on se mikä oikeasti natsaa, otan sen ja jätän ne muut rekkiin odottamaan seuraavaa ostajaa. Tai sitten ostan ne kaikki, ja sitten jätän kuitenkin kaappiin lojumaan vuosiksi käyttämättömänä ainakin niistä 4. Onko tuttua kenellekkään?
Ehkä siksi minulla on vaatteita jopa pahvilaatikoissa, odottamassa, mutta mitä?
Olenkin viimeaikoina surutta pistänyt pois vaikka ihan käyttökelpoisiakin vaatteita. Ei sen takia että ne ovat isoja tai liian pieniä, ompelen niistä sitten sopivat.
Hei ei terve, ulkona sataa lunta, ja ajattelin tänään mennä kaivamaan kasvihuoneen etuoven kohdan puhtaaksi jotta saan tehtyä sielläkin jo jotakin. Sormet syhyää siemenpussien kimppuun, joo tiedän, olisi pitänyt laittaa ne jo vakoon :)
Mutta siltikin. vaikka lunta sataa hyvä päivä tulee.
Olen niin päättänyt.
Ajattelin jopa, että tänään en vittuile kenellekkään, siis ihan siististi olen *.*
Olotila tekee taas flunssaa, jo kolmatta kuukautta mennään niin että olo on tokkurainen päivän pari ja tosi kipeä, sitten on taas pari päivää että mitään ei ole vaivana. Ihmeellistä elämää.
Nyt toivotankin kaikille hyvää viikonloppua, ja toivon kaikille ainakin tästä päivästä hyvää.
Nyt käyn tupakalla, laitan itseni kuntoon käyn Isäni haudalla sillävälin kun miehet käyvät Tikkurilassa, jos vain suinkin kerkiän, mutta jos en kerkiä, vietän iltapäivän hetken Isäni kanssa. Tänään on hyvä päivä käydä haudalla, vaika lunta sataakin, aurinko ei luultavasti paista tänään, joten ei ole paha mieli, Isäni rakasti aurinkoa.
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Ylenmääräistä hysteriaa
Luin lehdestä ilmoitusta, missä oli tekstissä että paikkakunnalla on nähty I L V E S.
No ei siinä vielä mitään vaikka lehdessä niin lukikin, mutta kun tuo lukemani teksti siirtyi ylimääräisiin kuuleviin ohimeneviin korviin, oli sitten valmis hysteria paikallaan.
HerraJumala sitä mekastusta, ihmettelyä ja tietenkin huutoa että EI TÄÄLLÄ VOI OLLA VILLIELÄIMIÄ TÄÄLLÄHÄN ON ASUTUSTA VAIKKA KUINKA PALJON ENÄÄ EI VOI MENNÄ EDES ULOS JOS SATTUU ILLALLA HYÖKKÄÄMÄÄN VAIKKA SUSI KIMPPUUN.........
Ei jumalauta.
Otetaan sana sieltä toinen tuolta, ei kuunnella, vedetään omia johtopäätöksiä, tahi jos tekstiä vaikka luetaan, otetaan sieltä vain muutama sana kun ei viitsitä lukea ajatuksella, ja tai muutama numero, ja puhutaan omia päätelmiä totena, KUN LEHDESSÄ NIIN LUKI..
Ei helvetti.
Ja yleensä vielä levitetään juttua eteenpäin on se sitten ymmärretty tai väärinymmärretty. Yleensä väärinymmärretty juttu saa mahtavat voimat liikkeelle. Jopa lynkkaus saattaa tulla monelle mieleen, jos jotakuta palkitaan, kiljutaan ja mesotaan miksi tuo saa 1250 € kun muut saa vaan 25 €. Kun koko alkuperäinen juttu meni niin että kaikki 1250 palkitaan 25 €.
Ei vaan mene jakeluun..............
Muistan kun aikoinaan jossain Euroopassa oli joku pyssymies linnottautunut erääseen päiväkotiin, ja oli ottanut panttivankeja. Noh eräässä työpaikassa oli otettava kokouksen aiheeksi ovien lukitseminen.
Ei vittu, joo tajuan huolen, kyllä, mutta tervettä järkeä saa käyttää, jos sitä oikeesti löytyy jostakin aivolohkojen sopukoista.
Tollaset asiat täytyy ajatella loppuun asti eikä suinpäin lähteä toteuttamaan jonkun vaatimusta, kun hän niin kovin pelkää.
Okei, ovet lukkoon ja avaimet kaulaan.... Suurin osa olis etsinyt tulipalon sattuessa avaimia, kun ne vitun ovet on lukossa ja ulos pitää päästä, lukkolärpyköiden tilalla kun on avaimenreijät saatana sisäpuolellakin että siinä se suunnittelun kukkanen.
Ja ennenkuin joku olis siinä hötäkässä muistanut missä helvetissä ne omat avaimet onkaan olis luultavasti ollut savumyrkytyksen saaneita akkoja jalat levällään valmiina palomiesten tullessa, tai sitten kaikki olis ollut raatona.
Vittu mitkä kilarit....
Taidan nauttia viikonlopusta,,,,,,,,, viiniä,,,,,,,,,, suklaata,,,,,,,,,,, hyvää ruokaa,,,,,,,,,, rauhaa,,,,,,,,,
No ei siinä vielä mitään vaikka lehdessä niin lukikin, mutta kun tuo lukemani teksti siirtyi ylimääräisiin kuuleviin ohimeneviin korviin, oli sitten valmis hysteria paikallaan.
HerraJumala sitä mekastusta, ihmettelyä ja tietenkin huutoa että EI TÄÄLLÄ VOI OLLA VILLIELÄIMIÄ TÄÄLLÄHÄN ON ASUTUSTA VAIKKA KUINKA PALJON ENÄÄ EI VOI MENNÄ EDES ULOS JOS SATTUU ILLALLA HYÖKKÄÄMÄÄN VAIKKA SUSI KIMPPUUN.........
Ei jumalauta.
Otetaan sana sieltä toinen tuolta, ei kuunnella, vedetään omia johtopäätöksiä, tahi jos tekstiä vaikka luetaan, otetaan sieltä vain muutama sana kun ei viitsitä lukea ajatuksella, ja tai muutama numero, ja puhutaan omia päätelmiä totena, KUN LEHDESSÄ NIIN LUKI..
Ei helvetti.
Ja yleensä vielä levitetään juttua eteenpäin on se sitten ymmärretty tai väärinymmärretty. Yleensä väärinymmärretty juttu saa mahtavat voimat liikkeelle. Jopa lynkkaus saattaa tulla monelle mieleen, jos jotakuta palkitaan, kiljutaan ja mesotaan miksi tuo saa 1250 € kun muut saa vaan 25 €. Kun koko alkuperäinen juttu meni niin että kaikki 1250 palkitaan 25 €.
Ei vaan mene jakeluun..............
Muistan kun aikoinaan jossain Euroopassa oli joku pyssymies linnottautunut erääseen päiväkotiin, ja oli ottanut panttivankeja. Noh eräässä työpaikassa oli otettava kokouksen aiheeksi ovien lukitseminen.
Ei vittu, joo tajuan huolen, kyllä, mutta tervettä järkeä saa käyttää, jos sitä oikeesti löytyy jostakin aivolohkojen sopukoista.
Tollaset asiat täytyy ajatella loppuun asti eikä suinpäin lähteä toteuttamaan jonkun vaatimusta, kun hän niin kovin pelkää.
Okei, ovet lukkoon ja avaimet kaulaan.... Suurin osa olis etsinyt tulipalon sattuessa avaimia, kun ne vitun ovet on lukossa ja ulos pitää päästä, lukkolärpyköiden tilalla kun on avaimenreijät saatana sisäpuolellakin että siinä se suunnittelun kukkanen.
Ja ennenkuin joku olis siinä hötäkässä muistanut missä helvetissä ne omat avaimet onkaan olis luultavasti ollut savumyrkytyksen saaneita akkoja jalat levällään valmiina palomiesten tullessa, tai sitten kaikki olis ollut raatona.
Vittu mitkä kilarit....
Taidan nauttia viikonlopusta,,,,,,,,, viiniä,,,,,,,,,, suklaata,,,,,,,,,,, hyvää ruokaa,,,,,,,,,, rauhaa,,,,,,,,,
torstai 17. maaliskuuta 2011
Syntisen mustaa
No niin siitäpä aikaa onkin kun viimeksi kymmensormijärjestelmää testasin. Aika kammo sana, kymmensormijärjestelmä. Heh.
Vieläköhän sitä kutsutaan siksi, siis tuota kymmensormijärjestelmää, vai onkokaan enää konekirjoittajia, jos sanelukone suoraan lykätään tietokoneeseen kiinni ja se ihan isseksein naputtelee sitten tekstiä A4 papereille...
Tuosta tulikin mieleeni, viimeöinen uneni. Katsokaas kun anoppi ja appiukko oli kylässä meillä muutaman yön, ts. viihdyttämässä meitä pienillä väittelyillään ja touhuillaan, niin viimeyönä sitten "päästiin" omaan makuuhuoneen sänkyyn nukkumaan, aaaaaaaaaaahhh, mikä fiilis. Nukuttiin Kultsun kanssa takkahuoneen vuodesohvalla, niin ja Mandi tietenkin myös, helvetti että on muuten hyvä vuodesohva nukkua, vaikka itse kehunkin, siinä vois ottaa aina silloin tällöin unoset ihan muuten vaan niin pysyis kuosissaan. Ja parempi olikin että anoppi nukkui pää-makuuhuoneessa, mehän noustaan jo ennen kukon pierentää, elikkäs jo 4.30 pärähtää Kultsun puhelin ja samantien nousee tunnollisesti ylös, mulla itsellänihän on tietenkin torkutus-tapa, mistä tosin pitäis päästä eroon :)
Appiukko nukkui "mummunkämpässä", jaa miksikö ne ei nukuksi vieretysten?
Anoppi sanoo että appiukko kuorsaa niin perkeleesti ettei saa kukaan nukuttua, mulle se oli aika rauhoittavaa kuulla oven takaa sitä jylinää tosin, mä en kuuntelekkaan sitä joka yö.
Mutta appiukon puolustukseksi voin kyllä ihan hyvällä omallatunnolla kertoa näin julkisesti että kyllä se anoppikin kuorsaa, vetää oikein noin niinkuin pidemmän kaavan mukaan sitä korinaa. Kuuntelin jo edellisellä kerralla kun ne oli täällä kun itse jäin katsomaan telkkarista jotakin ja ihmettelin että mikä pää-makuuhuoneessa oikein korisee, noh anoppihan se siellä majaili.
No helvetti se uni, joo, ja tässä vaan jaaritellaan.
Katselin Kauniita ja Rohkeita unessani. Pääasia mikä siitä jäi mieleeni, oli se että nyt tämän Beth Loganin menehdyttyä, selviääkin, että Ridge ja Brooke onkin sisaruksia, ja Donnakin siinä samassa onkin sitten Erkin tyttö. No vanha Rautarouva Stephanie ei siitä hätkähdä, naureskelee sivussa lapsenlapsensa, Teräshermon, Steffyn kanssa, kuinka Brooke kauhuissaan haukkoo henkeään kun näkee "elämänsä ja kohtalonsa kävelevän ulos yhteisestä sisarkodista".
Elikkäs siinä asianajaja taas saa hommia, ja Forresterien muotitalo menee taas uusiin jakoihin.
Vähäks mua nauratti aamulla. Kelaa nyt jos noin kävis, siinä olis ollut ennustukset ja ihan ilman kristallipalloa.
No yleiskunto on häilyvällä kannalla. Edelleen tuntuu tauti tuolla kiduksissa notkuvan, hyökkää aina silloin kun duunissakin on helpompi päivä, ajattelee varmaan että olis sitten sellasta tasaisen tappavaa kiirettä ja paskaa oloa kokoajan, ei mitään helpotuksia.
Mandi on selkävaivainen, pilleriä huuleen ja lepoa, ei hyppimistä sohville, eikä lenkille, ei portaisiin..... ja vaikka mitä kieltoja pienellä 4 vko "sairaslomaa", pullistuma selkärangassa. Toivottavasti selvitään ilman leikkausta.
Edellisestä taas tuli mieleen noi meidän sohvat. Sohvista oikeastaan otsikkokin on lähtöisin.
Viimeviikolla saatiin noi mustat sohvat, vihdoin ja viimein. 2 tuollaista divaaniosalla olevaa soffaa. Ainut mikä nyt hämää, kun seinäkin on musta.............
No, onneksi on Vallilan kangas tuolla kaapissa, oranssia mustalla pohjalla, kaunis... Kunhan saan sen pingotettua kehyksiin niin otankin kuvan tänne siitä ryhmästä.
Hei nyt kutsuu takapihan terassi, röökille.
Kevät saapuu, nauttikaa....... minä ainakin nautin.
Vieläköhän sitä kutsutaan siksi, siis tuota kymmensormijärjestelmää, vai onkokaan enää konekirjoittajia, jos sanelukone suoraan lykätään tietokoneeseen kiinni ja se ihan isseksein naputtelee sitten tekstiä A4 papereille...
Tuosta tulikin mieleeni, viimeöinen uneni. Katsokaas kun anoppi ja appiukko oli kylässä meillä muutaman yön, ts. viihdyttämässä meitä pienillä väittelyillään ja touhuillaan, niin viimeyönä sitten "päästiin" omaan makuuhuoneen sänkyyn nukkumaan, aaaaaaaaaaahhh, mikä fiilis. Nukuttiin Kultsun kanssa takkahuoneen vuodesohvalla, niin ja Mandi tietenkin myös, helvetti että on muuten hyvä vuodesohva nukkua, vaikka itse kehunkin, siinä vois ottaa aina silloin tällöin unoset ihan muuten vaan niin pysyis kuosissaan. Ja parempi olikin että anoppi nukkui pää-makuuhuoneessa, mehän noustaan jo ennen kukon pierentää, elikkäs jo 4.30 pärähtää Kultsun puhelin ja samantien nousee tunnollisesti ylös, mulla itsellänihän on tietenkin torkutus-tapa, mistä tosin pitäis päästä eroon :)
Appiukko nukkui "mummunkämpässä", jaa miksikö ne ei nukuksi vieretysten?
Anoppi sanoo että appiukko kuorsaa niin perkeleesti ettei saa kukaan nukuttua, mulle se oli aika rauhoittavaa kuulla oven takaa sitä jylinää tosin, mä en kuuntelekkaan sitä joka yö.
Mutta appiukon puolustukseksi voin kyllä ihan hyvällä omallatunnolla kertoa näin julkisesti että kyllä se anoppikin kuorsaa, vetää oikein noin niinkuin pidemmän kaavan mukaan sitä korinaa. Kuuntelin jo edellisellä kerralla kun ne oli täällä kun itse jäin katsomaan telkkarista jotakin ja ihmettelin että mikä pää-makuuhuoneessa oikein korisee, noh anoppihan se siellä majaili.
No helvetti se uni, joo, ja tässä vaan jaaritellaan.
Katselin Kauniita ja Rohkeita unessani. Pääasia mikä siitä jäi mieleeni, oli se että nyt tämän Beth Loganin menehdyttyä, selviääkin, että Ridge ja Brooke onkin sisaruksia, ja Donnakin siinä samassa onkin sitten Erkin tyttö. No vanha Rautarouva Stephanie ei siitä hätkähdä, naureskelee sivussa lapsenlapsensa, Teräshermon, Steffyn kanssa, kuinka Brooke kauhuissaan haukkoo henkeään kun näkee "elämänsä ja kohtalonsa kävelevän ulos yhteisestä sisarkodista".
Elikkäs siinä asianajaja taas saa hommia, ja Forresterien muotitalo menee taas uusiin jakoihin.
Vähäks mua nauratti aamulla. Kelaa nyt jos noin kävis, siinä olis ollut ennustukset ja ihan ilman kristallipalloa.
No yleiskunto on häilyvällä kannalla. Edelleen tuntuu tauti tuolla kiduksissa notkuvan, hyökkää aina silloin kun duunissakin on helpompi päivä, ajattelee varmaan että olis sitten sellasta tasaisen tappavaa kiirettä ja paskaa oloa kokoajan, ei mitään helpotuksia.
Mandi on selkävaivainen, pilleriä huuleen ja lepoa, ei hyppimistä sohville, eikä lenkille, ei portaisiin..... ja vaikka mitä kieltoja pienellä 4 vko "sairaslomaa", pullistuma selkärangassa. Toivottavasti selvitään ilman leikkausta.
Edellisestä taas tuli mieleen noi meidän sohvat. Sohvista oikeastaan otsikkokin on lähtöisin.
Viimeviikolla saatiin noi mustat sohvat, vihdoin ja viimein. 2 tuollaista divaaniosalla olevaa soffaa. Ainut mikä nyt hämää, kun seinäkin on musta.............
No, onneksi on Vallilan kangas tuolla kaapissa, oranssia mustalla pohjalla, kaunis... Kunhan saan sen pingotettua kehyksiin niin otankin kuvan tänne siitä ryhmästä.
Hei nyt kutsuu takapihan terassi, röökille.
Kevät saapuu, nauttikaa....... minä ainakin nautin.
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Nyt menee h e r m o t
Ja Teijahan tietää syyn....
Jos mä päivitänkin sitten vähän pidempää tekstiä, kun kun......
Jos mä päivitänkin sitten vähän pidempää tekstiä, kun kun......
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Siberia - Älä sano että rakastat mua
Itseasiassa etsin toista tärkeää Siberian biisiä, mutta löysin vain tämän tähän hätään. Tämäkin on tärkeä, mutta Sirpaleita on vielä tärkeämpi, jos joku onnistuu sen löytämään, linkitä se kommentteihin.
Tähän ei oikein muuta voi lisätä, biisi kertoo tärkeimmän.
Yolanda Be Cool - We No Speak Americano (Video edit by Pink louder)
Tää vaan saa aina hyvälle tuulelle, vaikka oksennus/paskatauti onkin täällä taas....
Juice Leskinen - Risainen elämä
Tässä olisikin ensimmäinen minkä halusin jakaa kanssanne. Lisää tulee ....
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Skypen ihmeellinen maailma
Hip hei.
Mulla on niin hauskaa ollut, sain koukutettua Teijan Skypen ihmeelliseen maailmaan. On meinaan läppäri pärissyt tiuhaan tahtiin.
Otin näppäreitä ja ajattelin pistää tänne mut helvetin kuustoista, ne on jossakin bittiavaruudessa.................
Ei löydy ei. Ehkä sitten joku päivä.
Ne on niin hyviä, toinen osapuoli ei tiedä että sä otat kuvia. Annista tuli todella hyviä kuvia, Teija tosin sai kilarit kun lähetin sillee snapshotin, jonka olin ottanut. Kerroinkin että laitan sen tänne bligiin otsakkeen alle, jossa lukee Teija, ihmeellisessä Skypen maailmassa.
Oikeastaan aika harmi, etä se ei ole suuremmissa määrin vielä nk lyönyt läpi itseään, siinä on helppo jutella, ääni ja kuva kulkee, ei tarvitse näpytellä, sen kun vaan puhut. Nykyäänhän jo kaikissa koneissa on kaiutin, tosin sitä ei ehkä kaikki ihan tiedäkkään, :) , ja kamera löytyy jo nykypäivänä jokaisesta läppäristä.
Ei tarvii kuulokkeita survoa korviin, paitsi jos ei halua että kanssaihmiset kuulee kaiken mitä vastapuoli sulle juttelee.
Ja vaikka olisit Miamissa, ja toinen vaikka Saariselällä, voit silti rupatella...
No tää oli tälläinen pikainen päivitys.
Mulla on niin hauskaa ollut, sain koukutettua Teijan Skypen ihmeelliseen maailmaan. On meinaan läppäri pärissyt tiuhaan tahtiin.
Otin näppäreitä ja ajattelin pistää tänne mut helvetin kuustoista, ne on jossakin bittiavaruudessa.................
Ei löydy ei. Ehkä sitten joku päivä.
Ne on niin hyviä, toinen osapuoli ei tiedä että sä otat kuvia. Annista tuli todella hyviä kuvia, Teija tosin sai kilarit kun lähetin sillee snapshotin, jonka olin ottanut. Kerroinkin että laitan sen tänne bligiin otsakkeen alle, jossa lukee Teija, ihmeellisessä Skypen maailmassa.
Oikeastaan aika harmi, etä se ei ole suuremmissa määrin vielä nk lyönyt läpi itseään, siinä on helppo jutella, ääni ja kuva kulkee, ei tarvitse näpytellä, sen kun vaan puhut. Nykyäänhän jo kaikissa koneissa on kaiutin, tosin sitä ei ehkä kaikki ihan tiedäkkään, :) , ja kamera löytyy jo nykypäivänä jokaisesta läppäristä.
Ei tarvii kuulokkeita survoa korviin, paitsi jos ei halua että kanssaihmiset kuulee kaiken mitä vastapuoli sulle juttelee.
Ja vaikka olisit Miamissa, ja toinen vaikka Saariselällä, voit silti rupatella...
No tää oli tälläinen pikainen päivitys.
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
K E V Ä T M I E L T Ä
Voikohan nyt jo sanoa, tai joko uskaltaa sanoa että nonniin tästäkin talvesta selvittiin hengissä.
Jippii.
Lumesta, pakkasesta, pimeydestä....
Aurinko on muutamana päivänä saanut hyvälle tuulelle, kaipuun ulos kesken työpäivän.
Tosin saanut myös ikävän kyyneleitä silmiin myös. Ikävä Isukkia, Isukki rakasti tälläisiä auringon täyttämiä päiviä. Heti kun aurinko osui napakasti terassille, oli Isä ensimmäisenä nauttimassa auringosta, vaikka sitten ilman paitaa pienelläkin pakkasella. Tämä auringon saapuminen tuoden mukanaan kevään on minulle ikävän aikaa, ei niinkään loppukesä, jolloin Isäni menehtyi, aurinkoisena päivänä. Kaunis lähtö, kun rakastaa aurinkoa, ja saa nukahtaa kaikesta pois kasvot aurinkoon päin. Luotan siihen että Isälläni on aurinko lähellään nyt.
Noh, käteni kanssa olen siis palannut loman jälkeen duuniin, tuen kanssa on aika ikävä tehdä töitä, mutta se nyt vaan on tehtävä. Nuo tuet ovat koekäytössä tällä hetkellä minulla, ei oikein natsaa. Parin viikon päästä saan uudet tuet kokeiltavakseni. Rannetukea en voi työssäni pitää, se on tiellä jatkuvasti. En vaan voi tehdä sen kanssa töitä. Kyynärtuki nyt vielä jotenkin menee :(
Kaikkea sitä pitääkin kestää kun ikää tulee, käsi paskana, vatsa paskana, ....
Odottelen toista letkun nielentää, tässä kuussa pitäis sekin olla siis jo toistamiseen. Ei oikein ole vissiin lääkkeet auttaneet, kipujen perusteella voinen näin sanoa.
Odotan kovasti tuota käden magneettikuvausta että saisi selvän syyn sille, miksi käsi muljahtelee pois paikoiltaan, ja napsuu ja pistää kuin puukolla....
Tämähän nyt meni surkeaksi päivitykseksi. Voi paska.
Ai niin joo, tänään onkin ollut laiskis ilta. tuossa kolmena iltana olenkin mennyt ropelli perseessä. Imuri on näytellyt parasta kaveriani muutaman illan. On meinaan imuroitu kattokin. (päässä vikaa?) Patterin tausta, listat, kaikki mahdolliset.
Vaihdettu verhot, juu ikkunoita ei ole pesty. Ja mun ei onneksi tarvitse sitä tehdäkkään, Kultsu on nimittäin sitä mieltä, että se homma on Miesten työtä. (mahtavaa mahtavaa)
Nyt ei irronnut oikein mitään. Mutta hei K E V Ä T T U L E E
P.s huomenna tulee Tukeloisen häät, ja mä niin kyttään ne. Ne on must juttu. Ai olenko masokisti, kun kidutan itseäni katsomalla? Jep masokistihan minä, täytyy vaan katsoa että on syönyt nestemäistä roinaa, sitä on helpompi oksentaa......
Jippii.
Lumesta, pakkasesta, pimeydestä....
Aurinko on muutamana päivänä saanut hyvälle tuulelle, kaipuun ulos kesken työpäivän.
Tosin saanut myös ikävän kyyneleitä silmiin myös. Ikävä Isukkia, Isukki rakasti tälläisiä auringon täyttämiä päiviä. Heti kun aurinko osui napakasti terassille, oli Isä ensimmäisenä nauttimassa auringosta, vaikka sitten ilman paitaa pienelläkin pakkasella. Tämä auringon saapuminen tuoden mukanaan kevään on minulle ikävän aikaa, ei niinkään loppukesä, jolloin Isäni menehtyi, aurinkoisena päivänä. Kaunis lähtö, kun rakastaa aurinkoa, ja saa nukahtaa kaikesta pois kasvot aurinkoon päin. Luotan siihen että Isälläni on aurinko lähellään nyt.
Noh, käteni kanssa olen siis palannut loman jälkeen duuniin, tuen kanssa on aika ikävä tehdä töitä, mutta se nyt vaan on tehtävä. Nuo tuet ovat koekäytössä tällä hetkellä minulla, ei oikein natsaa. Parin viikon päästä saan uudet tuet kokeiltavakseni. Rannetukea en voi työssäni pitää, se on tiellä jatkuvasti. En vaan voi tehdä sen kanssa töitä. Kyynärtuki nyt vielä jotenkin menee :(
Kaikkea sitä pitääkin kestää kun ikää tulee, käsi paskana, vatsa paskana, ....
Odottelen toista letkun nielentää, tässä kuussa pitäis sekin olla siis jo toistamiseen. Ei oikein ole vissiin lääkkeet auttaneet, kipujen perusteella voinen näin sanoa.
Odotan kovasti tuota käden magneettikuvausta että saisi selvän syyn sille, miksi käsi muljahtelee pois paikoiltaan, ja napsuu ja pistää kuin puukolla....
Tämähän nyt meni surkeaksi päivitykseksi. Voi paska.
Ai niin joo, tänään onkin ollut laiskis ilta. tuossa kolmena iltana olenkin mennyt ropelli perseessä. Imuri on näytellyt parasta kaveriani muutaman illan. On meinaan imuroitu kattokin. (päässä vikaa?) Patterin tausta, listat, kaikki mahdolliset.
Vaihdettu verhot, juu ikkunoita ei ole pesty. Ja mun ei onneksi tarvitse sitä tehdäkkään, Kultsu on nimittäin sitä mieltä, että se homma on Miesten työtä. (mahtavaa mahtavaa)
Nyt ei irronnut oikein mitään. Mutta hei K E V Ä T T U L E E
P.s huomenna tulee Tukeloisen häät, ja mä niin kyttään ne. Ne on must juttu. Ai olenko masokisti, kun kidutan itseäni katsomalla? Jep masokistihan minä, täytyy vaan katsoa että on syönyt nestemäistä roinaa, sitä on helpompi oksentaa......
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)