Pakkasta alle 10............

Hip hei. Pakkanen lauhtuu ja mieliala sen kun paranee.
Pääsee ulostautumaan täältä sisätiloista noin niinkuin pisemmäksikin aikaa. Ja Mandi nauttii, ei tarvi neidin enää nostella kinttujaan vuoronperään kun pakkanen puree anturat rikki.
On se kivaa, nyt pääsee lenkille Mandin kanssa, vois silläkin vähän toi paino laskea, on meinaan tytöstä hieman pyöreä tullut, sellainen berliininmakkaratanko, kun laittaa takin päälle sille.

Oli vilinää pari päivää kun Teija ja lapset oli täällä räkää paossa.
Nico ceellä on niin hauska pakkaus, irvistelee Mandille ja marisee kun Mandi tulee liian liki. Nauravainen pieni mies.
Tänään kun lähtivät, oli Mandi tosi pahoillaan. Itki ja vinku, ulisi ja oli rauhaton. Ei edes herkku kelvannut. Nytkin makaa sohvalla ja mököttää. Onneksi pakkanen lauhtui niin päästiin edes vähän pisemmäle lenkille, se oli ihan hyvä juttu, tosin etsiskeli kovin Teijan autoa ulkoa. Reppana.

Viikko meni livakkaan, näin lomaviikoksi. Mitään en saanut aikaiseksi, paljon piti tehdä, mutta pääsin kuin koira veräjästä kun Teija ja lapset tuli. Noh, saanpahan noita rästitöitä tehdä vaikka arki-iltana jos jaksaa. Ja onhan viikonloput, mä kun voin tehdä vaikka lauantai-iltana kotihommia, kun ei tarvi viinaa kaataa kurkkuun, tai vaikka perjantai-iltana, silloinkaan ei välttämättä tarvii kaataa kurkkuun ees kaljaa. Kun se ei ole mitenkään välttämättömyys, kun ilman sitäkin pärjää.
Tottahan toki välillä on hyvä "tappaa sisäiset loiset" , en siis lasiin sylje.

Suunnittelin tässä verhojen vaihtoa, mutta helvetti, en osaa päättää mitkä verhot laittaisin. Paska juttu kun noita verhoja on tullut hankittua liikaa, jotkut keräilee maitotölkkejä minä verhoja :)

Ei vaan nyt pitää mennä kahvin keittoon. Vieroitusoireet kahvista on aika rajut, jos ajattelee että kyseessä on laillinen nautintoaine.

3 lomapäivä

Lomapäivä 3. Pakkasta edelleen. Viimeviikon lopulla ajattelin että jatkan tuon surullisen kuuluisan  puuliiterin siivoamista. Mutta pakkasmittarin luvut vievät intoni samantien. Mihin se siitä karkaa? Ei mihinkään. Tulee leppoisammat kelit takuuvarmasti, joten silloin voin ulostautua sinne. Näinä päivinä voin etsiskellä sieltä polttopuita jos niitä siellä vielä on. Tunuu vain niin turhauttavalta siirtää vanhoja villalevyjä ja styroksin levyjä pois edestä toiseen nurkkaan, kun ne voisi samalla säkittää ja pistää menemään kaatopaikalle, mutta toisaalta, jos ne vaan nyt viskaa pois tieltä, ei tarvii palella pakkasessa.

Eilen oli käynti Hyvinkään sairaalassa, sain tuet oikeaan käteeni. Tämänhetkinen epäilys, ennen magneettikuvausta, on että oikeassa kädessä kauttaaltaan pehmytkudosvaurio. Taidan siis siirtyä vasuriksi.
Noh, vanha ystäväni, magneettikuva kertoo sitten kesäkuussa mitä siellä oikeasti on. Osasihan se kertoa kaularangastani ylöspäinkin paljon asioita silloin muutama vuosi sitten.
Kiva kaveri kun tietää niin kovin paljon.
Ensiviikolla pitäis sitten kokeilla työntekoa noilla tukihommeleilla, saas nähdä miten se onnistuu, on meinaan aika rouheita "ulokkeita".

Flunssa se tuntuu vain jatkuvan. Voi helvetti, eikö tää ikinä lopu. Lääkkeet on syöty mitä pystyin, mut tauti ei ota loppuakseen. Paskajuttu.

Ostettiin Mandille sellaiset töppöset tassuihin lauantaina paikallisesta tarjoustalosta. Kas vain ne olivatkin isot neidille, en koskaan muista, että neiti on pieni, mutta se ego on helvetin suuri.
No  ei kun vaihtamaan töppösiä maanantaina. Voi vittu, siellä olikin vain tyhjä pussi hyllyssä pienemmistä töppösistä.
Joku helvetin kleptomaani oli vienyt pussista töppöset. Tai joku jolla on pienikokoinen koira, oli ajatellut että kun se "fifi" -pölymoppi on niin hieno pitää sille hankkia 20 e arvoiset töppöset vaikka sitten varastamalla. Voi helvetin kusipää. Jos ei ole rahaa, ollaan ilman. Luultavimmin sekin varas on kertonut ystävilleen kuinka kalliit töppöset oli mutta oli vaan pakko OSTAA näillä pakkasilla koiralle tuollaiset.

Aivan tuosta tulikin mieleeni, eräs tuttavani siis joo sellainen jonka kanssa olen vaihtanut muutaman kärkevän mielipiteen kännipäissäni silloin joskus, noh, hän on ihan HIRVEÄN HIENO, kulkee nenä taivasta kohti, katsoen kanssakulkijoitaan arvostelevasti, puhuu  kirjakieltä tai ainakin yrittää kovasti. Siis tiedätte minkälaista ihmistä tarkoitan.
Ajelee autolla, jonka hän kuulemma osti säästämillään rahoilla. Ahaa, jus joo no miksi se sitten on sampo-pankin omistuksessa? Eihän hän suinkaan ole sitä säästöillään silloin ostanut, jos kyseessä on sampo-rahoitus.
Mikä tekee ihmisestä sellaisen, joka näyttää kodin seinien ulkopuolella olevansa parempi kuin muut ihmiset?
Jokainen tietenkin joskus haluaa nostaa sen nokkansa muita ylemmäs, joo, mutta jos niin tekee jatkuvasti on  mun mielestä jossain silloin vähän vikaa, päässä?
SIis oikeesti, ei me olla kukaan toista parempia, joo joku voi olla rikkaampi kuin toinen, voi olla isompi tontti kun toisella, hienompi kämppä kun toisella, so what, välii?
Loppupeleissä me ollaan kaikki samanarvoisia sillä viimeisellä matkalla.
Vain sillä on oikeasti merkitystä, minkälaisia me ollaan oikeasti, perusvittumaisia vai kaikkeen alistuvia, heh.
No varmaan tiedätte mitä tarkoitan. Siis ei meidän tarvitse kääntää aina sitä toista poskea ottaaksemme vastaan lisää lyöntejä, ei sekään parempaa ihmistä meistä tee.
En minäkään koe olevani parempi kuin joku muu vaikka turkki päällä kaupassa käynkin, käytän sitä sen takia että minua ei palelisi. Ja jokaisella pitäisi mielestäni olla turkki, kodittomillakin, jotta niillä olisi lämmin.
Naapurini aikoinaan vittuili minulle siitä kun kävin tupakalla ulkona turkki päällä, jotta en palelisi sen muutaman minuutin aikana, no jatkoi vittuiluaan joten  ajattelin pistää siinä sarvet päässä sitten hiljaiseksi ko ihmisen. Vaihtelevasti kävin kolmen erilaisen turkin kanssa tupakalla, oli hiljaa sen jälkeen kun sanoin jättäväni sen vaki-tupakka-turkiksi sen vanhimman.
Turkeista puheenollen, ne pitäis oikeesti pistää CM myyntiin halvalla, jotta kaikki sen saisivat talveksi käyttöönsä. Paitsi tietysti eläinaktivistit.
Näin meitä lokeroidaan ihan jo senkin takia minkälaisia vaatteita käytämme, miltä kotimme näyttää.
Lokeroin minäkin ihmisiä, jokainen meistä sen tekee.

 Mä kuulun varmaan siihen vittumaisten ihmisten lokeroon. :)

Kuinka kauan vielä?

Pakkaset näköjään vaan jaksaa jatkua. Yli 30 on jo aika paljon..... tosin siinä kummasti aamulla herää kun lähdet sisältä +25 ulos tollaseen kylmyyteen. Avensiskin, vaikka on ollut lämmityksessä monta tuntia, on aika hyhmäinen kaveri, on kuin hidastetusta filmistä. Ja noi oravan reppanat, yrittää väkisinkin päästä ikkunasta sisään, on meinaan aika ilkeän näköistä kun orava seisoo takajaloillaan ja raapii etutassuillaan ikkunaa, tuijottaen sisälle. Voi melkein kuulla sen huudon:                    -Päästä mut lämpimään, please.
Tänään täytyy hakea niille pähkinöitä taas.

Noh flunssa oli poissa pari päivää lääkkeiden ansiosta, ja vaikka kuuri jatkuu, saapui flunssa takaisin. Hermot menee jatkuvaan yskimiseen ja räkimiseen. Miks vaan ei voi olla kuosissaan?

Pakkasista puheenollen, surettaa Mandi. Neiti kun on niin kovin arka jaloistaan, ei vaan voi olla ulkona. Eilen yritti taiteilla yhdellä jalalla, no eihän se onnistunut, ja turvalleen meni sitten hävetti ja nolotti, joten mamma otti neidin syliin ja kantoi alas ja sisälle. Voi että kävi sääliksi, ja kun sitten tulee se hävetys ja nolotus ei pissistä tule mitään. Mandi meni sitten kodinhoitohuoneeseen ja pissi nolona sinne. On se oikeasti välillä aika surkea.
Eilen touhus tuossa Henryn kanssa lattialla, innostui siitä niin että sai taas ne "kämpän-ympäri-juoksut", keittiö-ruokailuhuone-makuuhuoneiden käytävä-olohuone-keittiö-ruokailuhuone.... joskus jopa pitkittää tuota rataansa vielä eteiseen, kodinhoitohuone-takkahuone- ja samaa reittiä takaisin. Onhan siinä ihan kiva juosta tuollaisen pienen koiran  jos koko ala on 200 neliöö. No jokatapauksessa, innostui rundaamaan ja kuinka ollakkaan ei saanut vauhtia tarpeeksi ajoissa pysähtymään ja suoraan seinään se sokea puoli. Ilmeisesti ei sitten nähnyt normisilmällään tarpeeksi ajoissa lähestyvää seinää siinä hötäkässä ja suoraan päin seinää. No eikö mitä, rundi jatkukoon. Muutenkin joskus huomaa että sen on vaikea loppujen lopuksi huomata etäisyyksiä oikeiksi vain tuolla yhdellä silmällä.
Mutta rakas se on, iso sellainen, vaikka välillä aina vähän hölmöileekin.

Tänään on flunssan lisäksi näköjään ohjelmassa vielä päänsärkyäkin, huonosti nukutun yön jälkeen. Noh, mikä ei tapa se vahvistaa.
Ai niin ja jossain vaiheessa on mentävä kauppaan, lupasin pojille itsetehtyjä hampurilaisia. Nam. Vaikka itse sanonkin.

Hei käykö kateeeks.
Viikon loma. Ja ihan palkallinen. Paska vaan jos kipeä koko loman, toisaalta, voisin mennä vaikka lääkäriin sunnuntaina, niin loma lykkääntyy, niinhän ne muutkin on tehnyt....

Pienehkö, sini-valkea, soikionmuotoinen....

Pieni päivitys lienee paikallaan.
Lääkärissä oli tuskaista, sain onneksi lääkekuurin, oikeastaan kahta kamaa tähän jatkuvaan flunssaan. Sen lääkärin määräämän yskänlääkkeen jätin ihan suosiolla apteekkiin, se on ihan järkyttävää kamaa, vapinaa ja tutinaa aiheuttava eliksiiri, koska tiesin sen yskänlääkkeen jo ennestään ja sen sivuvaikutukset, tosin niille joille se sopii ja jos on "parkkiintunut" lääkkeille, se on kyllä jumalattoman tehokas juoma joka vie mennessään kovankin yskän.
Noh, tottahan toki sitten tunnollisena otin pillerin ja toisenkin, josko vaikka saisin itseni kuosiin ennen ensiviikon lomaa.
Olis voinut olla viisasta jättää toinen pilleri pois.
Paikallisessa kaupassa Kultsun kanssa ollessa huomasin että kaikki ei ehkä olekkaan niinkuin pitäisi, tosin pistin siinä osan huimaavasta epämääräisestä olotilastani väsymyksen piikiin. Voimaton, letkeän vetelähkö, samalla kuitenkin kaikki "näkyi" todella selkeästi, ja  kuuloni toimi todella hyvin, kuulin pienimmätkin äänet ja kassakoneiden piippaukset todella pitkälle....
Vittu että mä olinkin sekaisin. Sekaisin ja samalla turhankin skarppina, sydän hakkas kuin sillä olis kiire jonnekkin....
Niin pölly kun vaan voi olla.
Tultiin kotiin, ja lueskelin ko lääkkeen mahdollisista sivuvaikutuksista. Joo no osa oli ihan kuin tekstissä sanottiinkin, tosin murto-osa. Mutta mutta, kun en alunperinkään saa käyttää ko lääkettä verenpainetautini takia ja nyt tämän vatsahommelin myötä tulleiden lääkkeiden takia.  Merkillistä että lääkäri määräsi lääkkeen tietäen varsin hyvin sairaushistoriani, ja tämänhetkiset lääkkeeni. Itsekkään en siinä hötäkässä tajunnut koko asiaa, olihan lääke minullekkin aivan uusi ja outo. Lääkäri vielä varmisti nykyisen lääkitykseni ja muisti kysyä allergiani tiettyihin lääkkeisiin.
No kauppareissun jälkeen ihmettely jatkui "vaaleanpunaisena" kotioloissa. Silmät lautasina änkesin "kimppasuihkuun" poikien kanssa, mulla kun oli tylsää olla yksin olohuoneessa, (?) Kultsulla onkin kova vahtiminen yöllä ettei sydän vetele liian kovaa, ettei lähde taju lopullisesti....

Ja mitä tästä opimme, kaikki nappulat ei välttämättä olekkaan hyvästä.............

Hyvää yötä, jos sitä nyt edes saa nukuttua, nytkin ihmetelen joitakin sanoja kun ne on jotenkin "outoja".... sanat tarkoittaa jotakin juu, mutta sen muoto on outo... vai olenko minä nyt outo jos et bonjannut.........

Höpönpöpönlörpönlöö

Mitäs  tänään?
Henry mennyt jo aikapäiviä sitten kouluun, Kultsu lähti duuniin 5.15,  Mandi käytetty kusella, tiskikone päällä, pesukone päällä, kuivausrumpu päällä, vaatteita silitetty, ja pää on kipeä edelleen ei auta migreenipillerit ei kahvi, sekin itseasiassa maistui tosi pahalta tänä aamuna. Ja pääkipu kappas vain jo kolmatta päivää jatkunut.

Ai vitunposket että menee hermot- oikeesti.
Maanantaina iltapäivästä olis käytävä ton flunssan takia lääkärissä, ihan joo olen saanut ajankin jo tilattua. Oli korkea kynnys soittaa aikaa, se on se valkotakkikammo. Melkeinpä lääkärireissut on meikäläisellä vasta sitten ajatuksessa, jos henki ei kulje kunnolla tai jalat/kädet ei toimi, tai sitten vasta lanssin kyytiin kun on pakko mennä.

No nyt jostain kumman syystä vaan tuli herkkä hetki kun erehdyin soittamaan ajan.
Heh.
Oikeastaan tässä viimeaikoina on tullut ihan liiankin tutuksi noi lääkärit. Ensin vatsan tähystys ja sitten toi käsi, ja nyt tämä. Olis jo aika riittää. Ensiviikolla menenkin tuon käteni takia Hyvinkäälle saadakseni sen "mittatilaustuen", saas nähdä minkälainen vekotin siellä odottaa. Sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, onko se ronskin näköinen, niinkuin orto minua viisasi ko tuesta - ei iltapukumallia, sanoi hän. Kunhan siitä vain on apua.

Mr. Meniere on aika hyvin pysynyt nyt taka-alalla, toivottavasti pysyykin, se on aika pelottava kaveri pahimmillaan.
Huomasin jääväni miettimään sitä toista kohtausta ja sen jälkimaininkeja. Kultsu oli jonkun aikaa sairaslomalla vuokseni, ja sen jälkeen Isäni ja Äitini tulivat hoitamaan minua. Syöttivät, kuljettivat vessaan, pitivät huolta.
Tuntui aika kamalalta, kun Isäni syötti puuroa minulle, eihän sen niin olisi pitänyt olla, minunhan olisi pitänyt pitää huolta Isästäni ja syöttää puurot ja höppeet.
 Kelaa nyt, reilu kolmekymppinen vaille neljääkymmentä oleva perusterve menevä nainen hävittää täysin tasapainonsa ja on ihan pihalla kun kuulo on vain muminaa, tai kokonaan kuulo pois hetkellisesti, ja näkökyky saattaa mennä kokonaan varttitunniksi, aika vittumainen tunne, etten sanois.
Aamulla menet kuin höyryjuna, ja naps siinä sitten ollaan yhtäkkiä, ihan vihannes. Paskamaista.
No jokaisella omat ristinsä kannettavana. Mullakin on ollut jo Mr. Meniere ilmeisen kauan, kun käytiin ylilääkärin kanssa historiaa läpi teiniajoista lähtien, löytyi sieltä samantyylisiä "kohtauksia" pieniä sellaisia, usko tai älä, ko huimaukset silloin ei johtuneet viinasta jota Maitan kanssa kaadettiin kurkusta alas.
Mut hei, ne ovat menneitä, nyt ollaan tässä ja nyt. Menneitä asioita on ihana muistella, niitä teiniaikoja, tai just alle 20 v, ne oli mahtavia aikoja, ikävä niitä ihmisiä joskus. Maitta, Jaana,  Harri, kaikki keikat ja ne ihmiset...........voi voi, muistoja hauskoja toilailuja ja henkeviä keskusteluja, yhteistä aikaa.....

Hei nyt on pakko mennä röökille, jatkoa seuraa.... ihana kahvin tuoksu.

Sairautta ja tatuointeja

No niin ei vieläkään selvillä vesillä. Varvas alkaa olla suht kuosissaan, on tässä käveltykin aamutossuilla, niin kaupassa kuin käyty töissäkin.
VIimeviikolla olin aika koomisen näköinen ; nahkatakki, nahkahousut ja aamutossut.
Eipä se menoa haitannut millään lailla. Muistuukin mieleen, eräs vanhempi naisihminen Killinkoskelta, joka oli ns. oman tiensä kulkija. - Rumat ne on jotka vaatteilla koreilee oli hänen lempisanontansa.
Hän kun tykkäsi kulkea kulahtaneet harmaat ja paikatut hiihtohousut ja pitkät siis piiiitkäät hiihtosukat jalassa ja vielä ne vanhanaikaiset monot, muistatteko, ne elveät missä oli terässä reijät, tai ei terässä vaan siinä ulkonemassa, ja kun niihin reikiin meni lunta ei niitä saatanan monoja saanut enää kiinni suksien vastaaviin piikkeihin.

No flunssa sen sijaan tuntuu jatkuvan. Ei nuhanenää enää sellaista mikä oli, eikä aivastuksia. Nyt on tilalle tullut kurkkukipu, yskä, ja jatkuva kuumeinen olo, mutta kuumetta ei ole on vain alilämpöä, oikeastaan mulla on alilämpöä ollut jo pari viikkoa.Niin ja tietenkin noi keuhkot on huonona taas jälleen kerran, henkeä ei oikein saa kulkemaan, pakko mennä kait lääkäriin kun tuntuu paska olo vaan jatkuvan.
Mutta toisaalta,  viikon  loma alkaa kohta ja vois tietenkin lepuuttaa silloin, jos ei kaadu ennen sitä.

No niin nyt on tiedossa taas yksi tatuoija, jota suositeltiin tekemään tuohon vanhaan kuvaan lisäyksiä, joita jo pitkään olen kaavaillut, mutta aina on ollut jotakin muuta. Sen kuvan tarkoitus on vain minun tiedossani, (nyt huijasin, on eräs joka tietää miksi siinä on se mitä on)tuossa vasemmassa ylärinnassa, siinä on jo jotakin ja ja nyt siihen saapuu punainen käärme ja sininen kyynel.
Saanpahan tuohon tarvittavat lisäykset ja voin olla ylpeä kuvastani, joka tuntuisi että olisi nyt sitten valmis.
Lisäksi vasempaan jalkaan pohkeen sivulle otan  polven yläpuolelle ulottuvan köynnöksen, siis reiden ulkosyrjään asti ulottuvan,  siihen haluaisin kyllä orvokin kukat enkä mitään saatanan ruusuja, tai sitten pelkän orjantappuraköynöksen.
Punainen sydän jonka sisällä on kiiluvat silmät saa pirunsarvet vielä päähänsä, löytyy sitten lapaluusta, vasemmalta.
Haluaisin ohimoon saada jonkun kuvan, vain pienen, sellaisen joka vilahtaa silloin tällöin.
Niin, tosi on että tatuointeihin jää koukkuun. Kultsukin haluaa lisää kuvia kehoonsa. On nyt sitten vihdoin ja viimein löytynyt se mitä haluaa lisää.


On hyviä kuvia, upeita, mahtavia,  mauttomia, ja ei loppuun asti ajateltuja kuvia, ja sitten on niitä ihan idiootti-otoksia. Uskokaa täi älkää niitäkin näkee, näin juuri tuossa viikonloppuna yhden sellaisen, mauttoman idioottimaisen otoksen.
Tosin se otos varmaankin on kantajansa mielestä just se mikä oli vaan otettava, juu en puhunut mitään otoksen kantajan älykkyysosamäärästä, se jääköön sanomatta..................jokainen ottakoon otoksensa ja olkoon siitä ylpeä jos siltä tuntuu, kaikkia ei vain kaikki otokset nappaa, ei ehkäpä minunkaan otokseni hivele kaikkien silmää, so what... ne ovat osa minua ja ne ovat korujani, ne eivät putoa tuonne lenkillä ollessani,  niinkuin kaulakoruni tai rannekoruni....ja jokainen saa olla niistä sitä mieltä mitä haluaa, niinkuin minäkin sanon sanasen jos jonkun kuva ei minua miellytä, minun kuvistani jokainen voi sanoa oman sanansa.