Kesästä syksyyn

Voi Kristus, tää kaikki on muuttunut. Siis tää Blogger, osaaks tätä enää käyttää?
No päivitykset on olleet juu vähissä. Aika on mennyt nopeasti lomaillen ja touhuten ja laiskotellen, nyt on normirytmi palannut, työt alkaneet loman jälkeen, koulut myös.
Jännittelin tuossa lapsenlapsen kouluun menoa. Toivon kaikkea hyvää pitkälle taipaleelle. Tarpeeksi innostusta, voimia jaksaa, ja tarvittaessa apuja. Tottakai toivoo vain parasta, mutta aina sekään ei tunnu riittävän.

Muistan kun vanhin lapsistani, tyttäreni, lähti kouluun, järkytyin elämänmuutoksesta ja siitä nopeasta temmosta millä eteenpäin mentiin tyttäreni kasvaessa. En pystynyt syömään, join kahvia, poltin röökiä, unohdin tyystin syödä itse, toki lapselleni survoin ruokaa, olihan hän nyt koululainen. Paino putosi ja hengitys vinkui. Oikeasti se oli rankka kokemus, kun lapsi olikin yht`äkkiä lähdössä ihan itse moneksi tunniksi pois kotoa.

Poikani kun lähti kouluun, olinkin jo vanha tekijä :D
Sykähdytti tosin sekin, mutta ei niin paljon ja niin rajusti.

Aikaa on kulunut hurjasti, kauniista tyttärestäni on tullut 2 lapsen äiti, joista toinen aloitti koulunsa, on hänen vuoronsa järkyttyä kuinka aika menee nopeasti. Huomata että lapset kasvaa ja vanhenee, lähtevät omille teilleen, (vaikka kieltäisitkin), väittävät vastaan ihan itsestäänselvissä asioissa, kokeilevat tupakkaa ja jäävät kiinni, ja väittävät että vain kaverit polttavat, haju vaatteissa on siis peräisin kavereista,  maistelevat kaljaa, viiniä, ja siirtyvät pikkuhiljaa Pohjan Poikaan tai Leijona viinaan.... ja väittävät että mitään pahaa ei ole tehty, ihan kirkkain silmin.
Voi listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Vaikka haluaisit suojella lastasi kaikelta pahalta, et siinä onnistu, ennemmin tai myöhemmin jokainen kokeilee jossain vaiheessa jotakin "luvatonta" ja etsii rajojaan on seuraukset mitä tahansa.
Jokainen toki toivoo lapselleen parasta mahdollista ja kivutonta ja onnistunutta elämää, tottakai, mutta jotakin paskaa sattuu aina. Joillekkin enemmän paskaa ja joillekkin vähemmän. Ja se vaikuttaa kaikkiin.
Olen minäkin omat virheeni tehnyt, ja  olen oppinut niistä, tiedän että en tee paskalla mitään.

Tämä tästä aiheesta. Ja huomaankin kas kummaa miettiväni, että tänään olen 16 v puristellut saman miehen pakaroita. Aika räleetä. Tuohon aikaan on mahtunut paljon. Paljon pelkkää hyvää. Hän on kohdellut minua kuin kukkaa kämmenellään. Itseasiassa aamulla kun nousin ylös 5 aikaan, oli eteisen lipaston päällä kaunis kukka odottamassa unisia silmiäni. Herttaista kerrassaan. Kultsu oli koirankusetusreissulla näpsäissyt kukan matkaan.

Jo riittää jaaritukset. Palailen taas kunhan aika on oikea....