lauantai 18. elokuuta 2012

Syksyn hämäryys

Niin äkkiä syksy saapuu ihan yllättäen taas jälleen kerran. Noh, onhan päivät lämpöisiä, yöt pimeitä ja kylmän kosteita.
Tänään iltasella pihan kunnostusta, syyskukat ruukkuihin ja kesäkuivat pois, kun olivat imeneet kaiken mahdollisen ravinnon jo kukkineista varsista ja lehdistä.
Kasvihuone on siivottu, vain muutaman kasvin jätin kypsymään, yrttejä vielä kuivatukseen jonkun verran, ajattelimpa ottaa talveksi sisälle joitakin.
Chili oli taas jälleen kerran ylivertainen, jopa kurkku hyvästä sadosta huolimatta jäi toiseksi.
Tomaatit meni ihan perseelleen, palellus iski ja murjoi jo hyvässä alussa olevat raakileet. Toissa viikolla oli kahtenä yönä liian kylmä tomaateille.

Odotan syksyä. Sateen viuhtomista, tuulta, kynttilöitä, takkatulta. Toisaalta se taas tietää nivelten entistä kovempaa särkyä, näin vanhemmiten nivelkivulta vaan ei voi välttyä. Entistä enemmän nivelrikko murjoo päivittäin, mutta hei, niin kauan mennään kun jalat kantaa.
Tottakai toivois et olis kivuttomia päiviä, mutta kivut vaan kovettaa, en anna periksi niille, kaiken muun paskan joukossa.

Pikkuhiljaa pitäis alkaa vääntämään Joulua varten "koristuksia", niitä härpäkkeitä oveen ja terassille. Tänä vuonna jotakin uutta, erilaisempaa kuin menneninä vuosina. Ei jotenkin vaan jaksa niitä kuusenoksan näköisiä juttuja.
Noh onneksi Jouluun on kuitenkin aikaa vielä, tosin senkin huomaa menevän hurjan nopeasti.
Tuntuu että aika on vaan mennyt ja hävinnyt, jättämättä oikeastaan mitään käteen. Muistoja paljon, hyviä muistoja, tosin ei sovi unohtaa myöskään sitä paskaa, vellovia ajatuksia.....

Mitä helvettiä?
Mitä tää oikeastaan kaikki on?

Nythän mä tajusin, tää koko homma, väsymys ja huolenaiheet johtuvatkin vain ja ainoastaan siitä että mä huomasin että mä vanhenen, ja huomasin kuinka paljon tupakkaa ja kahvia on mennyt, samaistun vuosien takaiseen tyttäreni kouluun lähtemiseen jonka kohde on tyttärentytär tällä kertaa.
Huomaan kuinka olenkin miettinyt viikon ja huolehtinut hiljaisesti mielessäni entistä enemmän tyttärentyttären pärjäämistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti