Moneen junaan

Meitä on todellakin moneen junaan menijöitä. Osa jää asemalle, osa pyrkii roikkumaan vaikka väkisin kahvassa vaikka juna menisi jo.  Jotkut pääsevät sisälle mutta ei vaunuun asti.
Nää samat vertaukset vois esittää toisellakin tavalla, monella erilaisella tavalla.
Mikä on kun ihmiset käyttäytyy kuin pikkukakarat?
Monet lapset uskoo jos niille sanoo EI, tai jonkin vastaavan kieltosanan, mutta kaikki aikuiset eivät välttämättä ymmärrä ko sanan merkitystä, miksiköhän?
Onko syynä pätemisen tarve, ajattelematta asiaa sen pidemmälle ja ei huomaa kuinka tyhmäksi ja lapselliseksi itsensä tekee toisten silmissä. Säälittävää katsoa vierestä.

Törmäsin tässä eräänä päivänä mahtavaan juttuun. Eräs tuttavani hauskuutti minua kertoen erään tuttavani kotisivuista, kyseessä olivat hieman rohkeammat sivut, uskoen todellakin että ko kotisivujen haltija oli oikeasti tuttavani. Tein töitä että sain hänet uskomaan että tuo kotisivuillaan rohkeasti esiintynyt nainen ei todellakaan kuulu tuttavapiiriini. Hän sattui vain olemaan saman niminen tuttavani kanssa.
Loppujen lopuksi en voi tietää uskoiko hän vakuuttelujani, mutta minulle se on aivan sama. Jokainen tietää luulisin ainakin mitä tekee tai on tehnyt ja mitä hedelmää se kantaa. Kukin uskokoon tai olkoon uskomatta, jokainen pyöritelköön omassa päässään asioita niinkuin haluaa tai istukoon kahvikupposen ääressä muutaman muun kanssa ja pyöritelköön asioita, joista loppujen lopuksi ei luultavasti yksikään versio ole enää alkuperäinen.
Siis juoruhetket kunniaan ja kilistelkää kahvikuppejanne sen kunniaksi että jälleen kerran tosiasia muuttui kertaheitolla sekaiseksi sotkuksi, josta kukaan ei loppujen lopuksi ymmärrä mitään eikä ota vastuuta. Kilistelkää myös sen kunniaksi että jälleen kerran tunnette olevanne parempia kuin muut.
Mutta totuus puhuu karua kieltä: yksinäisyys.

Tänään on ollut syksyisen kylmä päivä, välillä tosin aurinkokin on paistatellut silmiin saaden ne valumaan vettä. Mutta laiskuuden innoittamana en t o d e l l a k a a n mennyt ulos pihahommiin, ja hyvä niin, olisin varmaan imuroinut itseeni kunnon syksy-flunssan.

Rakkaani astui häiriköimään tupakalle-huudoillaan, joten menen ulos röökiturkki päälläni nauttimaan alkavasta syksystä ja saamaan nautinnollisen tuulahduksen keuhkoihini. Luultavasti tuo nautintoaine tulee olemaan tappavaa keholleni.

Ryhdyn pelastamaan loppuelämääni ja asetun veikkauksen/paf:in sivustoille loppuillaksi, josko sen miljoonan saisi kasvamaan, jolloin voi heittää hyvästit arkiaskartelulle. Sen mielelläni jo olisin tehnyt, mutta 1 miljoona ei kauaa lämmitä.