Otsakkeen mukaan kirjoitus koskee siis kevättä, tosin tähän postaukseen luultavasti mahtuu kaikkea muutakin mukavaa tai sitten vähemmän mukavaa, ihan lukijan omasta mielestä kiinni kuinka Hän sen ottaa.
Kevät on todellakin uusiutumisen aikaa.Monessa suhteessa.
Taas tuli I N N O meillekkin auringon pilkistellessä paskasten ikkunoiden läpi. Uudet sohvat juu ihan must, saatava vaikka noi vuoden vanhat saatana roikkuu tuolla vieläkin. Mihinkähän mä kuvittelen saavani mahtumaan kaiken? Ja taas menee hermot, kun uudet ja vanhat pyörii samaan aikaan olohuoneessa. No tunnen itseni ja kauaa niiden ei tarvitse siellä pyöriä kun auto starttaa paikalliselle kaatikselle. Tai sitten lahjoitan ne johonkin kotiin "koiransohvaksi", meillähän on neiti joka niissä on pyörinyt ja oikeastaan tehnyt niistä turkis-sohvat. Aika oivat jollekkin isommalle koiralle omaksi valtaistuimeksi.
Tosin ne voisin vaikka alakertaan sijoittaa, mutta nyt sinne on turha vielä viedä mitään.
Nahkasohvat olisin halunnut ostaa, mutta niissä olis ollut ongelma Mandin suhteen. Kun se heittää joskus kostokuset olohuoneessa olevan häräntaljan päälle niin mitäs sitten kun tulet duunista ja istahdat nahkakuselle? Siinä vois olla ilo irti.
Eli ei nahkasohvia paitsi jos sitten ens keväänä. Tää on ihan pimeetä toimintaa.
Uudistuksista vielä, kuinka ihmettelin eilen kastellessani kurkun/tomaatin/yrttien/melonin/chilin taimia että miten on mahdollista - kuinka minä joka saa tapettua melkein kaikki viherkasvitkin jopa kaktukset, pystyn hoivaamaan ja kasvattamaan satoa tuottavaa kasvia? Ja vieläpä viimevuosien mukaan hyvän sadon. Ei vaan tajua.
Tänään olis lisäistutuksien aika. Ja taas sitten viimeistään heinäkuussa olen kasvihuoneissa kyrpä otsassa ja hikikarpaloita kainalossa ja vannon ei ikinä enää näin paljoa....
Hyvä on sanoa joo.
Lumien olis aika jo pikkuhiljaa väistyä, ei vaan jaksa enää tuijottaa tuota valkeaa. Kyllä sitä juuri sen Joulun ajan kyttää mut siinä se sitten melkein onkin. Mä haluan saada piikkarit jalkaan ja sukat pois kintuista.
Sain rakkaalta tyttäreltäni upeat vaaleanpunaiset piikkarit jotka odottavat malttamattomasti kinttuihini pääsyä.
Muuallakin on havaittavissa uudistumista, joko uuden kodin luomisessa/hankkimisessa/kalustamisessa. Uusia parisuhteita syntyy kuin sieniä sateella, tosin niistä uusista suhteista voi joutua maksamaan sen oman hintansa vanhan purkautuessa, mutta hei, miksi kituuttaa jos ei natsaa? Uutta voi kokeilla, se voi olla parempi/pahempi kuin edellinen, mutta niistä opppii.
Miksi tyytyä rusinattomaan maksalaatikkoon jos on mahdollista ostaa sitä rusinallista?
Tosin havaittavissa on myös tämä "liiallisen-valon-saanti" pimeän jälkeen. Jolloin saattaa ihmismielen isopyörä heittää mitä ihmeellisimmissä asioissa. Mennään ns. perse edellä puuhun. Ja latvassa ihmetellään et mites tässä nyt näin kävi.
Harmittomat kommentit saavat ihmisen raivon partaalle, vaikka ko asia olisi niinsanotusti jokaisen käsiteltävissä.
Pidetään sitä omaa mielipidettä varmasti ja just oikeana, eikä anneta toiselle mahdollisuutta perustella omaa kantaansa. Huudetaan naamapunaisena, huulet viivana ja silmät seisovina, ja tarkasti kun katsot saatat huomata tärinän vastapuolen vartalossa. Niin kovin vihainen hän on, ilmeisesti peläten että se toinen voikin perusteineen olla edes pikkusen oikeassa.
Aurinko yrittää hieman paistaa.... ihan vähän vaan, mutta yrittää. Se on niin mahtavaa. Kyllä olenkin odottanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti