Perjantain pörinät

Viikko taas takana, työntäyteinen, migreenivoittoinen, siitepölyallergian ensioireet vähän rajumpana kuin mitä aiempina vuosina.
Tämä viikko on tuntunut todella raskaalta, suurinpana paskantuojana tuo migreeni. Luulisinkin, että raaka valkosipuli on kiroukseni migreenin laukaisijalle. Noh, testataan edelleen.

Mahtuu viikkoon jotain mukavaakin. 
Löysin itsestäni jälleen hetkeksi sen pienen tytön joka puki erilaisia vaatteita barbie-nuken päälle. Tosin muutoksena nukkeen oli tälläkertaa rakas tyttäreni. Aikuinen nainen jo, mutta, siltikin.
Olen viimeaikoina tyrkyttänyt vaatteitani tyttärelleni, kun en itse viitsi vaivautua niitä välttämättä  kuosittamaan sopivaksi joko pituudeltaan, tai muuten vaan.
Minulla oli hauskaa etsiä vaatekaapistani käyttämättömiä tahi vähän käytettyjä vaatekappaleita ja pukea ne tyttäreni päälle. Tiedä sitten mahtoiko tyttäreni rakastaa käskyjä vaatteet pois, tai kädet suoraksi, seiso suorassa, sukat pois....
Rakasti hän käskyjäni tai ei, siltikin huomasin kuinka vaatekaappiini tuli yllättävästi tilaa, jotta voisin hankkia lisää täyttääkseni jälleen tyhjänä roikkuvat henkarit. Aika hienoa että tyttärelleni kelpaa vaatteet joita olen itselleni hankkinut, kyseessähän ei todellakaan ole mitkään jakkupuvut :).
Tämä prosessi tahtoo olla jokakeväinen, siis tuo vaatekaappiprojekti. Niinkuin nyt muutaman käyttökerran jälkeen olisi vaate siinä kunnossa että sitä ei voi käyttää. Paskapuhetta. Mulla on joitakin lempparivaatteita, joita kutsun rytkyiksi, niistä vaan ei voi luopua.
Itseasiassa kaipaan erästä rytkyä, joka on kulkenut kaaaaauuuuan mukanani, mutta jostain syystä se on kadonnut, enkä jaksa oikein uskoa, että olisin sen pois heittänyt. Joskus -80 luvulla ostin jostain vihreän takin, vähän niinkuin farkkukangasta mutta ei kuitenkaan, halkio takana ja nyöri siinä. Se takki oli ihan saatanan hyvä jokapaikan takki. Nyt en välttämättä sen takin kanssa ehkäpä kauppaan menisi, metsään kyllä, sienestämään.
 Mutta löytyi vaatekaapin sisällöstä jotakin tyttären-tyttärellenikin sopivaa. Vihertävä boleron tyyppinen riehuke. Hän oli todellakin cool. Kokeili päälleen ja totesi että hän haluaa sitten tämän, peilaili ja keikisteli. No mikäs siinä. Asu oli Annille varsin sopiva.

No mutta olenhan mä tuhlannut itseenikin, tai oikeastaan koko perheeseen. Teijan kommentti olikin: -Äiti  et kai sä vaan ole ostanut tota ostostv:stä tai jostain.
 Noh, kyseessähän on tietenkin tälläinen "mahtipaketti" jolla saat viipaloitua ja vaikka mitä.
Tilatessani mietin kyllä et joo no katsotaan mikä se nyt on.
Mutta yllätän teidät kaikki ja kehun sitä ihan sikahyväksi. Nopea ja terävä, siis niin terävä, että terää puhdistaessani sain syvän viillon. Mutta itse vehkeeseen, salaattikuivaajana mainio, irrottaa meinaan saatanan hyvin sen ylimääräisen veden salaatista jättäen sen kulhon pohjalle. Hedelmät pilkkoo kuin unelma, samoin tomaatit ja kurkut. Tänään pistettiin Henryn kanssa kunnon brunssi pystyyn. Henry pilkko kaiken tarvittavan ko vekottimella tosi nopeaan. Siis aikaa säästävä vehje.
Tyytyväinen ostokseeni, vaikkakin se on hankittu ostos-tv:n kautta. Hah.
Taitaa olla ensimmäinen ostokseni ko paikasta.

Tämä päivä on muuten mennyt kuin punaiselle ristille. Pitkän ja runsaan brunssin jälkeen ei voinut muuta kuin mennä pötkölleen. Kultsu itseasiassa makaa vieläkin. Noh, mamma pistää sitten rumbaa huomenna. Mandikin on vaan maannut mutta kyllä sekin veti apetta. Söi vesimeloonitkin kuin tyhjää vaan.

Nyt on hetki kun  laitan espressot kehiin, jotta saan rakkaan mieheni ylös tuolta makoilemasta, eiköhän brunssiherkut ole jo laskeutuneet.
Illalla on laitettava taimet alulleen. Basilikat ja Japanilaiset maustevihannekset ovat jo pitkiä taimia, toivon että saan menestymään täällä sisällä ne ennen kuin saan kasvihuoneeseen.
Odotan niin aurinkoisia päiviä, enkä pelkästään vain siksi että kasvihuoneesta saadaan hyvä sato taas paprikaa, salaattia, kurkkua, tomaattia........
Vaan siksi, että voin pistää piikkarit jalkaan ja mennä. Ei tarvitse väistellä loskaa ja jäätä.

Kevään tuloa odottaen............