Holhousyhteiskunta ?

Merkillinen sana. Mutta niin totta. Lapsena meitä jo holhotaan, mikä on tietenkin ymmärrettävää, emmehän me silloin tiedä mistään mitään, vielä. Tiedämme, tai luulisin että vaistoamme sen "kraanan" mistä saamme ravintoa, jonka automaattisesti, sen kummemmin pyristelemättä, töräytämme käytön jälkeen toisesta päästä pihalle.
Mutta emme me ymmärrä vaaroja, mistä syystä vanhempien on holhottava meitä, tai hoitajan on parhaansa mukaan yritettävä pitää meidät pois vaikeuksista. Matkamme jatkuu lapsuudesta nuorten ongelmiin ja ihmeellisyyksiin, mistä syystä edelleen vanhempamme, jos jaksavat, holhoavat meitä parhaansa mukaan. Ja jos voimat ei riitä, kutsutaan avuksi sosiaali-tädit avustamaan holhoamisesta, nuorten ja vanhempien tarvittaessa.

Kuinka ollakkaan, vaikka kuvittelemmekin toisin,  jatkuu holhoaminen sitten vieläkin kun olemme nyt vaikka työelämässä, noin esimerkkinä.
Tulee kaikenmaailman kieltoja, uusia sääntöjä joita pitää noudattaa, jos et noudata, hyvässä lykyssä saat vaikka fudut koska jostakin on aina tehtävä se esimerkki joka on jättänyt noudattamatta niitä sääntöjä.
Mutta jännä juttu että kuitenkaan kaikkia sääntöjä ja uusia kieltoja ei sitten kuitenkaan noudateta.
Holhoaminen jatkuu läpi työelämän, kunnes sitten vanhuksena hyvässä lykyssä vielä sinut asetetaan holhouksen alle, syystä, että et muka ymmärrä joitakin tiettyjä asioita. Holhoojaksi sinulle määrätään joko oma perheenjäsen, joka ei välttämättä edes itse käy ihan täysillä, tai sitten joudut jopa laitokseen.

Juu-u. Meitä holhotaan läpi elämän, kohdusta hautaan.
Holhouksen hoitaa jo edellä mainitut, tai sitten valtion virkamiehet, joihin myös istuvan hallituksen luen.
Siellä sitä onkin fiksua porukkaa kerrakseen. Ja miten voikin olla että siellä on aina uudistamisen jälkeen yhtä fiksua porukkaa kasaantunut samaan läjään?
Tosin joskus tuntuu siltä että on se paikka mikä tahansa missä vietetään aikaa paljon yhdessä päivästä toiseen, siellä tiivistyy kaikki, ja loppupeleissä paha juttu kyllä, kaikki alkavat muistuttamaan toisiaan.... Mikä on sääli, niitä monia hienoja ihmisiä saattaa kohdata muutos huonompaan. Tai voihan toki käydä niinkin päin että että parannus voi kolahtaa.

Jatketaan me holhousyhteiskunnassa elämistä, joskus tulevaisuudessa toki voi olla asiat paljon pahemmin. Käymme töissä ja koulussa uskollisesti, ja ahkerasti, joskus meitä jopa palkitaan lomalla, oikein palkallisella. Ollaan siis kaikesta holhouksesta huolimatta onnellisia.

*.*

HEIJEE HUOMENNA ON PERJANTAI, PERJANTAI,  PERJANTAI.......