sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Yliluonnollista apua

Voi persereikä ryppyinen. Lauantai meni makoillessa. Tajuton migreenekohtaus iski perj - lauantai välisenä yönä. Joo ymmärtäisin jos olisin perjantai-iltana vaikkapa kippaillut punkkua tai apettanut suolaista. Mut ei ihan tosta noin vaan niinkuin kostoksi varmaankin perjantaista. Se oli hyvä päivä, kaikki sujui kitkatta. Oikeastaan koko viikko on mennyt hienosti. Asiat ovat selvenneet kuin itsestään, tosin sanoinkin Kultsulle, että missä vaiheessa tulee kylmää vettä niskaan ja palautus maan pinnalle?
Siis joo kaikki asiat mitä on hoideltu tämän parin viikon aikana, on tuntuneet kuin itsestään loksahtavan oikeille urilleen, oikeastaan meidän ei ole tarvinnut tehdä itse mitään, kunhan olemme olleet vain ja ainoastaan siellä silloin sovittuna aikana. Helppoa.
Tähän helppouteen vois vaikka tottua *.*

Oliskohan "osasyyllinen" kaulassamme roikkuva pienen pieni hentoääninen "Llamador de Ángel" , saimme nimittäin nuo käyttöömme pari viikkoa sitten. Luotan niihin.
Olenkin itse omanperheen  koekäytön jälkeen päättänyt jatkaa eteenpäin helpotusta.
Toivottavasti kokemukset ovat samaa luokkaa kuin meillä.

Myös meillä olevia "häiritseviä" ulkopuolisia tuonpuolen kulkijoita ei myöskään ole pyörinyt pariin viikkoon. Mandi on silminnähden rauhoittunut, kun ei tuonpuolen kulkijoita ole kiusaamassa.
Jäljelle on jäänyt Isäni joka keinuttelee tuossa omassa keinustuolissaan silloin tällöin, tuoden tuoksunsa mukanaan, jalkansa naksumisensa kävellessään,  ja välillä tuhahtaen korvan juuressa. Tai yöllä portaissa kävelemässä, niitähän ei ole korjattu juurikin sen takia että kuullaan se yöllinen liikenne, koska keskimmäinen porras narahtaa.
Isääni Mandi on jo  tottunut, veimmehän Mandin käymään haudalla silloin pienenä.
Mutta jotkut muut karsastavat välillä tätä touhua. Anoppikin, olisko ollut toista kertaa täällä yötä, kun
kertoi aamulla omat juttunsa. Meinas tulla aamupalapöydässä kuset housuun, kun  se oli niin järkyttynyt kaikista yöllisistä äänistä. Ja kun Henry vielä kertoi tottakai, että  ei ollut käynyt vessassa yöllä, väittelivät kiven kovaan, anoppi sanoi että kyllä kävit, ainakin kolme kertaa kun portaat narisi, ja kävit vielä hänen sängyn vieressään, kyllä hän tietää....
Ja Henry itkua vääntäen vaittää toista, kyllä hän itse tietää mitä öisin tekee........
No sitten illalla juotin anopin känniin että saatiin se nukkumaan, ja ei tajuais yöllisiä menoja.

Sellasia meillä täällä. Tosin Vanha-Åke, siis talon alkuperäinen kivijalan valaja, lähti täältä sisätiloista pois silloin kun se vanha muuri hävitettiin, ja se yksi kylmä-makuuhuone purettiin.
Mutta kellarissa tuntuu vielä välillä oleskelevan, ja rakentelevan jotakin, samalla polttaen Saimaata.
Noh, kunhan pääsee kellarinkin tekemään loppuun asti lämpöiseksi varastoksi varmaan rauhoittuu tilanne vanhojen osalta.
Jotenkin vaan tuntuu niin kurjalta kun niiden kanssa on pärjännyt ja tottunut oleskelemaan yli 10 vuotta. Sit yks kaks ne vaan on pois, joo ymmärrän, olis mun pitänyt ne ohjata Valoon jo heti silloin kun huomasin täällä olevat.

Hmm, kuka siellä miettii että päässä vikaa?
Ei olekkaan. Katsoppas ympärilles..... mitä näkyy kun oikein tarkkaan katsot vai tuliko kylmät väreet?

Noh sunnuntaipäivä jatkuu ihmetellessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti