keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Silikoni-siskot

Olen viihdyttänyt itseäni näin syyslomalla surffailemalla netin ihmeellisessä maailmassa, toki töitäkin tehneenä, juu-u niitä rästihommia.
Huomioin, että olen käynyt sivustoilla joissa en yleensä ole vieraillut. Tämän tästä on pompsahtanut eteen sivustoja, jossa - kadun silikonien ottoa
- haluan silikonit
- silokonit valuvat
ym tälläistä.
Siis juu, julkkisten päänsäryt silikonien haluamisista vuonna jotain, ja seuraava sivusto samaisesta aiheesta, ja samaisesta henkilöstä onkin jo otsikoitu suurella surulla, kipuja silikoneista, kolmas sivusto onkin taas jo vaihtunut otsikostaan pääsin kivuistani ja kaduttaa.
No voi herran pieksut.
On ollut pakko, siis ihan pakko ahneuksissaan vetää överiksi koko silkkareiden otto etuvarustukseen, jos vaikka sais kaipaamaansa huomiota ja otsikkotilaa, huolimatta siitä, että ylisuuret bosat aiheuttavat kipuja, ryhdin menetystä, mutta eihän sillä ole väliä, pääasia että jengi kuolaa, niinkö.
Noh, kipua on kärsittty ja vihdoin on päästy pään kanssa yksimielisyyteen siitä, että olisko kuitenkin viisainta ollut tyytyä ihan vaan niihin näkymättömiin "ostos-tv-silikoneihin" jotka tumpataan rintsikoihin?
Ja vielä enemmän kun on mietitty pään kanssa yhdessä, päätetään että noh,  pistetään silkkarit kiertoon, avataan taas tissit ja otetaan pussukat pois.
No sitten kun on taas ilo ylimmillään pois kivut ja on pakko taas päästä otsikoihin, maksoi mitä maksoi, ilmoitetaan että oli virhe ottaa silkkarit, mutta kun "rooli vaati". Ohhohhoh.
Ja missä se järki?
Oliko pakko vetää överiksi?
Tietysti, yksityisellä sektorilla rahalla saa ja hevosella pääsee, ja tottahan siellä leikellään rintoja suuremmaksi ja pienemmäksi ihan ilolla. Asiakas maksaa, vaikka sitten luottokortilla :)

Siis hei, en olekkaan teilaamassa tässä kauneusleikkauksia läpeensä, ihmettelen vaan sitä järjen köyhyyttä.
Ok juu, hyväksyn kauneusleikkaukset, tiettyyn rajaan saakka, siis niin että ihmisestä ei tule zombieta, korjausleikkauksia voi kutsua oikeastaan mielestäni myös kauneusleikkaukseksi tietyllä tapaa.
Onnettomuuksissa tapahtuneet vauriot on ok korjata. Joistakin sairauksista puhumattakaan, on oikeus että potilas saa päättää haluaako korjauksen.
On tiettyjä syitä, miksi esim rintojen pienennysleikkauksia tehdään "julkisissa kuntayhtymän sairaaloissa", ok.
Ne on hyväksyttäviä, ja toki nekin on hyväksyttäviä, mitä julkkis-siskot tekevät saadakseen palstatilaa, mutta missä se
J Ä R K I   ??????
Eihän ne helvettisentään voi kaikki noin jumalattoman huonolla itsetunnolla varustettuja olla, tai kaikki yhtä tyhjäpäisiä, vai voiko?
Vai eikö ne koskaan ole kuullut isojen rintojen aiheuttamista vaivoista, tai siitä mistä muusta isorintaiset kärsivät?
Vaatteet on saatana kaikki epämukavia, kun ostat rinnoista sopivan vaikkapa mekon muu kroppa onkin kuin säkki.
Paitapusero olis kiva saada vartalonmyötäinen, mutta kun saat vatsan kohdalta sopivan, on tissien kohdalla ammottava repsotus, napit perkele pomppivat pitkin lattiaa. Ja sä näytät ihan lumiauralta.
Hame olis kiva, ja vaikka joku kevyt neule. Hameen saat sopivan, oikein passelin päälles, mutta se kevyt neule on kuin tissien kohdalta kulunut vanha rätti, kun sieltä näkyy läpi, jos siis saat sellaisen suht vartalonmyötäisen, mutta jos ostat rintoihin sopivan neuleen, sulla on taas ongelma, sulla on kaksi kiloo ylimääräistä villalankaa siinä tissien alapuolella.
Kun sä haluat sievät rintsikat, ei ainakaan löydy kauniin värisiä, välttämättä, valkoinen ja puuteri ja musta, ja niillä ylileveillä remmeillä, leveällä selällä, ja ahdistavan monella hakasella.
Tai, sitten löydät, erikoisliikkeestä, ja maksat muutaman satasen.
Uskokaa tai älkää tiedän ihan oikeesti mistä puhun.
Ehei, pieleen meni, en ole silikoni-siskoja, en edes niitä entisiä. Ihan ylisuuret-luomut pienennettiin vartaloon sopivaksi, ei ole enää lumiaura-efektiä sovituskopeissa. Hah.
Tosin pari leikkausta sekin vaati, eikä ilman kipuja. Ja mitä nykypäivään tulee, epäilempä, että takaisin  hiipivien leikkauksesta johtuvien kipujen kanssa painiminen tulee olemaan loppuelämäni kohtalo. Paska juttu, etten sanois. Mutta silti olen tyytyväinen nyt.
En palaisi entiseen vaikka maksettais.

 Siksipä, miksiköhän oikeesti joku haluaa leikkiä lumiauraa?

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Lomalle lomps...

Syyslomaviikko,  ja niin ansaittu !!!!!!
Paljon pitäisi tehdä, noin niinkuin periaatteessa :) saas nähdä kuinka ämmän käy.
Toisaalta loma on aina lomaa, mutta olis ihan jees saada muutama rästihommeli tehtyä, et ei sitten jää kiusaamaan juuri ennen Joulua.
Niin Joulu on kovaa vauhtia taas tulossa, ei ole allakassa kovin montaa viikkoa....
Ja sitä paitsi, se tulee joka helvetin vuosi yllättäen ja äkkiä, vaikka kuinka yrität varautua ja olla ajoissa liikkeellä.
Heh.
Kaupoissa aletaan vetään joulurekvisiittaa esille, oikeastaan on vedetty jo kuin varkain kuukausi sitten.
Puolitoista kuukautta sitten vastaanotin ensimmäisen sähköpostin, missä oli erään nettikaupan sivuille linkki ennakkokatselmukseen mitä Joulu tänävuonna tuo tullessaan. Voi tsiisös.
Meni maku oikeastaan koko hommelista.
Mutta juu, yksi asia on mitä en ymmärrä ihan oikeesti.
- ne helvetin jouluvalohässäkät on pakko vetää roikkumaan noihin puihin ja pensaisiin ihan liian aikaisin, ja mieluummin mitä kirjavimmat niin sen parempi.
Oliskohan siinä se vanha perisuomalainen synti takana? Tiedäthän, pakkko vetää ne ensimmäisenä, ennen kun joku muu naapureista ehtii ennemmin.
Hah.
Jotenkin menee maku koko touhusta, jos liian aikaisin aletaan koristushommiin.
Mutta hei, jokainen tyylillään, tottakai.
Mulla on tapana laittaa joulunalusviikolla, tai aatonaattona iltapimeällä koristukset, ja purkaa luonnollisesti pois jo tapaninpäivänä tai viimeistään heti ensimmäisenä arkipäivänä pyhien jälkeen.
Mutta hei herneet pois nenästä ja muistaa että jokainen taplaa tyylillään.

Osallistuin tuossa erääseen tutkimukseen noin kk sitten, jossa kysyttiin elämän muuttumisesta vuosien varrella.
Mä ristin sen onnettomuudesta - onnellisuuteen tutkimukseksi, joka herätti tutkimuksen tekijässä pienoista hilpeyttä. Mutta kokonaisuudesta, onnettomuudesta - onnellisuuteen tutkimuksessa, loppujen lopuksi ei tutkija enää löytänyt niin kovin paljon hilpeyttä.
Tuon tutkimuksen aikana oikeastaan tajusinkin kuinka paljon vuosia ihminen heittää hukkaan vain yrittääkseen olla onnellinen. Mutta toisaalta kaikki paskahan on käytävä läpi että voi löytää sen lopullisen kokonaisuuden olla onnellinen, mutta taas toisaalta, on olemassa ihmisiä jotka ovat onnettomia vuodesta toiseen, ja sallivat sen itselleen, kärsien ja keräten martyyrikruunua päänsä päälle, ja valittaen.
Joo-o voi olla että itsekkin ehkä mahdollisesti onnettomaksi vielä ryhdyn tai joudun, mutta samoja virheitä en luultavasti enää tee, enää en yritä väkisin enkä niele paskaa ihan vaan toisen mieliksi.
Onhan lempilainaukseni - paskalla ei tee mitään jos ei ole peltoakaan.

Tosin nyt mulla olis muutama hehtaari mille sen paskan vois levittää.
:)

Mä jatkan loman viettämistä pohtien hommia, joita ehkä/mahdollisesti tekisin.
Pihahommia, juu-u
 Lehtien puhallusta, muutaman pajun riiskun vois katkoa,  lumilapio ja kola vois olla paikallaan laittaa omalle paikalleen noin niinkuin helposti saatavaksi....

tiistai 18. lokakuuta 2011

Paskanjauhajien halveksuntaa

Olen varmaan aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta. Tai sitten asia on vain aika ajoin pompsahtanut esiin.
Kanssakulkijoissa on monenlaisia taapertajia. Mutta mikä tekee meistä sellaisia kuin olemme?
Kotikasvatus? Muiden ihmisten nk. vaikutusvalta? Muiden ihmisten taito osata manipuloida?
Hmm. Loppujen lopuksi tiedä häntä. Mutta saako kotikasvatus oikeasti ihmiset puhumaan paskaa?
Puhumaan paskaa muista kanssakulkijoista, ja vielä silmät kirkkaina puhumaan asioita todesta, joissa ei ole totuuden häivääkään. Ja jos asiat ottaa reilusti esiin paskanjauhajan kanssa, on hänellä pokkaa sanoa merkitsevästi  - Kyllä mä kuule tiedän.
Miten se ihminen voi tietää jonkun toisen asioita paremmin kuin itse kukaan?
Sitä olen jaksanut ihmetellä, ja se onkin oikeastaan ainut asia mitä jaksan "oikeasti ihmetellä".
Eihän se paskanjauhaja vaan voi tietää mitä kenellekkin tapahtuu esim 4 seinän sisällä himassa ollessaan yksin.
Aika kummallista, vai onko tää vaan mun mielestä kummallista, eikö se ole kenenkään muun mielestä kummallista.
Ja se on jo aika pro-juttu kun paskanjauhaja saa uskomaan kaikki muutkin siihen sen omaan juttuun.
Se puhuu ihmisistä niinkuin tuntis ne hyvinkin, vaikka loppupeleissä ei edes tunnistais vaikka vastaan kävelis.
Noh, ehkäpä niillä ei ole muuta tekemistä, täytyy etsiä elämään sisältöä' muiden ihmisten elämästä, ja värittää niitä asioita mahdollisimman paljon.
Pätemisen tarvetta?
Tunteeko se jauhaja itsensä huonommaksi?
Vai kenties paremmaksi?

Luojan  lykky, että kaikki on ohimenevää. Paskanjauhajat voi aina heittää yli laidan, ja nauraa päälle, ja sääliä. Vaikkakin sääli on sairautta, silti, säälin niitä, joilla ei ole elämässään muuta kuin se jokapäiväinen juoruamisen tarve, ja paskanjauhanta, mitä parempi väritys sitä parempi olo. Ja aina täytyy yrittää voittaa se toinen paskanjauhaja, maksoi mitä maksoi. Mutta kannattaa aina välillä laskea sitä nenääkin alemmas, ettei sade näin syksyllä osu pahasti sieraimiin, voi vaikka hukkua. Talvella lumi voi äkkiä peitää sieraimet, ja senhän tietää kuin siinä käy. Keväällä aurinko voi äkkiseltään polttaa, ja kesällä ampiaiset voi pistää.

Jatkakaa  ratkiriemukasta paskanjauhantaa, ja katsokaa kenellä ne parhaimmat juorut. Siitähän se elämä irtoo, ja riemu.

Mä jatkan halveksuntaani, enkä edes pyydä sitä anteeksi. Noh, nyt joku siellä sanoo et hyi, joutukoon helvettiin.
No, nähdään sitten siellä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kärsimyksiä

Edellinen postaus kun oli Nautintoja, on syytä päivittää nyt Kärsimyksiä.
Syystä että vietin järkyttävän krapulapäivän eilen. Hyi helvetti, olotilani on vieläkin sen kestokankkusen puolella, tosin tänään ei tarvitse, luultavasti, tai ainakin toivon, viettää ämpärin kanssa halailupäivää.
Elimistöni tosin koki eilisen päivän aikana täydellisen puhdistuksen väriskaalassa punaisesta - vihreään. Voitte vain miettiä mitä kaikkea värejä siihen väliin mahtuu. Sadistista kirjoittaa näin.
Perjantai-ilta oli mukava tiettyyn rajaan asti. Yleensä niin saattaa käydä, että jossain vaiheessa joku asia alkaa tökkimään pahasti, ja se on sitten siinä.

Hyvää ruokaa, hyvää juomaa.....
Musiikkia meteliä ja kaikkea kuppilamenoa...........
Ja seuraus on tietenkin paha olotila. Ehkäpä, jos vaikka vetäis sarjat joka viikonloppu, ei kärsis kanuunasta, mutta jos harrastaa nollausta kerran vuodessa, voi vain olettaa että krapula on ikimuistettava.
Tietenkin on ihmisiä jotka eivät kärsi krapulasta ikinä, tai eivät sitä ainakaan tunnusta. Mä en kuulu niihin ihmisiin.

Kotona minulla kuitenkin oli parhaimmat nurset, mitä voi toivoa. Mandi > puolisokea koiramme vietti mamman vieressä ihan koko päivän. Välillä tarkistaen että kaikki on kunnossa tökkien kuonollaan kainaloon tai kaulaan. Henry, vaikkakin kuuli varsin hyvin että sisälmykseni paloivat halusta hyökätä ämpärin pohjalle 5 min välein,  toi mammalle paahtoleipää ja itsetekemäänsä munavoita, ja suklaata, muistutti kyllä, että ei häntä haittaa vaikka en saisi alas mitään mutta yritä nyt kumminkin, täytyy saada mahaan jotakin. Ja rakas mieheni teki soodavettä, kun kaikki muu oli liian makeaa,  pesi pyykkiä, käytti kuivausrumpua, kävi kaupassa, ja oli muutenkin hyvin osaaottava, tosin huomasin kyllä kuinka hän pidätti nauruaan.... silitellen poskeani.
Ja tyttäreni muisti aamusta kysyä puhelimitse onko äipällä pitkäperjantai, joka taas juontaa juurensa erääseen samanmoiseen illanviettoon vuosia vuosia sitten.

Ihana, osaaottava perhe, en vaihtais mihinkään.

Lähden kärsimään jälkimaininkeja.........ei oikein irtoa juttua nyt.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Nautintoja

Koko päivä ulkona, aamusta iltaan. Paljon tuli tehtyäkin. Ja nyt illalla saunassa möllöttelyä ja kylmä lonkero. Mahtavinta kaikessa oli se kun menee saunan jälkeen takaterassille totally naked, ja ihosta lähtee suuri höyrypilvi. Iho saunan jälkeen käy kuumilla ja kun ilman lämpötila on vain pari astetta, se nautinto................

Kävin tosin kesken saunomisen tupakalla, ja Mandi  oli aika huonona, kun ei päässytkään saunaan mukaan tälläkertaa. Motkotti aika äänekkäästi, kun tajusi missä olin ollut. Mandi rakastaa saunomista. Kun avaa molemmat lasiovet ja antaa luvan, muksu pomppaa saunan ylälauteelle selälleen nauttimaan. Molemmat koirat ovat olleet intohimoisia saunottelijoita. Mandi on vaan niin pirun vaikea saada lauteilta pois, niin on vähennetty neidin saunakertoja.

Illat pimenee pimenemistään. Henry odottaa jo lunta. Mä en niin välittäis koko lumesta. Mua ei ihan oikeesti kiinnosta ihan hirveesti taas kolailla tota pihaa talvella, en edelleenkään ole sitä lumilinkohärveliä oikeastaan edes viitsinyt opetella käyttämään. Joo onhan se ihan kiva välillä kolailla, mutta kun se saatana on jokapäiväistä ja monta kertaa päivässä niin alkaa mehut loppumaan. No thanks. Mutta ehkäpä talvella saatte lukea kuinka vittumaisen mukavaa taas on ollut kolailla.
*_*

Illat on mennyt viuliaan, kun on taas jälleen kerran iskenyt "sisustus-kausi".
Mummunkämppään otettiin uudet yöpöydät, tai oikeastaan sellaiset pienet lipastot, ja uusi senkki. Niin ja hyllykkö kanssa. Vitutti kun tavarat tuli niin huomasinkin et no niin ja kasaamaan. Olinkin missannut sen pienen tekstin, - huonekalut toimitetaan kasaamattomina.
Noh ei se mitään.
Kaikki olis ollut hyvin jos vaan noi edellä mainitut olis jouduttu kasaamaan, mutta kun tuli otettua tonne takkahuoneeseenkin iso kirjahylly, ja muutama seinähyllykin vielä. Voi sylky.
Oli meinaan käsissä rakot ja otsa täys kyrpää.
Noh rakot on jo parantuneet kun sitten tajusin että voin kasailla noita vermeitä hanskat kädessä. Ja kyrpä on otsasta jo hävinnyt ihan muualle, palatakseen taas takaisin sitten  kun on tarvis.

Eilen illalla oli aika mahtavia taivas-näytelmiä. Tähdenlentoja, joita katseltiin Kultsun ja Henryn kanssa. Henry otti mahtavan kuvan kuusta. Mutta huomasinkin, että ei ole pojat siirtäneet niitä koneelle vielä, laitan tänne sitten jossain vaiheessa. Itselleni tuli aika mielenkiintoinen otos tuossa etupihalla. Sain melkein sätkyn kun katsoin jälkeenpäin sitä. Häiriötekijää ei ollut lähelläni ja silti kuvaan taltioitui jotakin....jokainen voi itse mielessään pähkäillä sitä katsoessaan mikä se on. Spookie.................mutta sehän me täällä asuvat jo tiedetäänkin. Vai mitä Teija?

Harwall:in  original tekee tehtävänsä ja haukotukset tulevat nyt jo niin pitkinä sarjoina, että tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan yhtä asiaa. Tupakalle, Kultsun eväiden teko ja vaakataso.

Toivon kaikille hyvää  viikkoa, työniloa ja leppoisia päiviä vaikka pomo niskaan huohottaisikin.
Ja sitä paitsi huomenna tähän aikaan voi iloisena todeta että huomenna on jo tiistai !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!




Tässä siis spookie kuva



Outoa