Pikapäivitystä

Pääsiäinen melkein ohi. Olikin rauhallista, Mandi ja minä ihan kahdestaan kotona, tosin tänään miehet tulee kotiin.
Olla möllötelty ja nautittu toistemme seurasta, Mandi saanut paljon rapsutuksia ja huomioo. Syöty vallan herkkuja vaan :)
On tosin keritty siivoamaankin, silleen hitaaseen tahtiin...
Ja Mandi omalta osaltaan tietty auttoi siivoamisessa, söi nilkkasukan, päätti vissiin et sitä on turha tunkee pesukoneeseen pyörimään. Saas nähdä tuleeko kummasta päästä ulos vai tuleeko vasta leikkurin avulla.

Ilmat on olleet vallan mainiot, tänään olis tarkoitus suunnistaa ulkohommiin. Olis tarkoitus tuhota noi loput lumikasat. Möyhiä multaa, jos vaikka sais  nopeammin sulamaan, ja sitä myöten sitten istutukset.

Nyt ruuan laittoon miehille, pääsevät syömään .........

Heippati hei

Pitkäperjantain pörinät

Olen hauskuuttanut itseäni pyörimässä erinäisillä nettisivustoilla. Kyllä voi helvetti sentään kaikkea maailmaan mahtuu.
Ihme häröilyjä, hörhöilyjä.....mutta onneksi ei tarvitse kaikkia edes katsoa loppuun asti ja voi käyttää vanhanaikaista "punakynää" hah.
Mutta eihän se loppujen lopuksi tarvi iso vika olla, jos se on päässä.  Kukapa meistä täydellinen olisikaan.

Anyway.

Pääsiäinen, tarkoittaa siis sitä, vapaata töistä ihan luvalla, lötköilyä ja rentoilua. Noh, mahtuu joukkoon tietenkin jotakin pikkuduuneja myös.
Kasvihuoneprojektia, taimien siirtelyä, uusien laittamista itämään, varmaan pitäis itseasiassa siivotakkin.
Mandin karvoja on taas joka puolella :(
Tavarat vaihtelevat pikkuhiljaa paikkojaan, ihan kuin varkain, miksiköhän tuntuukin siltä, että koskaan ei tavarat ole niillä oikeilla paikoillaan?

Kävin tuossa juurikin takapihalla tupakalla, masentava näky oli silmissäni, kun ei kaikki lumet ole vieläkään sulaneet, eikä pääse oikein täydeltä laidalta tekemään sille puolele mitään uutta kivaa. Ei sen puoleen ei kyllä etupihallekkaan vielä pääse mitään tekemään.
Tulis jo kuivat kelit että pääsis byggaamaan  takapihan puolelle uutta grillikatosta, ton etupuolen katoksen vois ottaa vaikka vain varastoksi, sitä virkaa se on oikeastaan toimittanut jo nelisen vuotta ainakin. Onhan siellä baaritiski, vehkeet ja vermeet, nahkasohva ja tuolit, astiasto, ja LIIAN PALJON KAIKKEA MUUTA YLIMÄÄRÄISTÄ.
Hyvä jos ovesta mahtuu metrin kävelemään, voihan vittu sitte.

Tuosta siirrynkin nykysuomen hintatasoon. Juopottelen tässä kirjoittamisen lomassa kahvia, ja siitä tulikin mieleeni.
Olemme ostaneet kahvia, joka on mieltymystemme mukaista ja on maksanut joku aika sitten 3,56 halvimmassa kaupassa tällä kylällä, kun nyt sitten samaisessa kaupassa käydessämme huomasimme Kultsun kanssa että hups kyseisen kahvin hinta olikin vähän pompsahtanut, vittu yli 5 erkkiä.
Noh tyrkyllä oli presidentti, joten otimme pressaa, joka jäi reilusti alle tuon 5 erkkiä.
Ei olis jumalauta tullut mielenkään että aikoinaan olisin ostanut kahvia joka maksaa  yli 30 mk.
Ai että ei ole hinnat nousseet. Tai sitten juuston kilohinta nykyään, vähän helvetin paljon.
Tai sit kauppiaat sekottavat edelleen markan ja erkin.
Ja leipä on maksanut maltaita jo pitkään.........

Tästä päästäänkin vaaleihin......................
Mihinkähän suuntaan nyt taas sitten mennäänkään?
Kovat on ollut vaalien alla lupaukset, kuinkahan kauan nekin mahtaa olla vielä läpimenneen edustajan "pääkopan listoilla", kunnes tilanne tuleekin, -noh, nyt mennäänkin näin, silloin tilanne oli toinen.

Ja näin kansaa taas kusetettiin.
Jo edesmennyt Halme esim oli aika pohjanoteeraus silloisessa edustaja joukossa.
Mitähän nykyiset edustajat keksivät työttömille? Varmaan lisää rahaa ja tukia, että ei edes tarvitse hakea töitä, tai jos ne vaikka keksii niille oman lääkärin, joka kirjoittaa reseptin vaikka ihan vaan tekstarin perusteella miksi ei kannata hakea töitä.
Töitähän kyllä on mollin sivutkin pullollaan, eri asia on sitten se kuka niihin viitsii lähteä. Ihmettelen monia työttömiä, jotka eivät kuulemma saa töitä, onko vika aikoinaan "hankitussa" koulutuksessa, vai asenteesta? Eräälle tuttavalleni aikoinaan tarjottiin kokopäivä duunia sen muutaman tunnin sijaan, ei kuulemma kannattanut ottaa vastaan kun muut avustukset olisi sitten hävinneet, helpommalla sai saman rahan ehkä enemmänkin, en ymmärrä, oikeesti.
Noh jokainen taaplaa tottakai tyylillään. Toinen tykkää tehdä duunia, toinen taas ei, keksii kaikki mahdolliset syyt, miksi ei vaan voi tehdä töitä. Suomessa on paljon ihmisiä jotka tekee "rahaa" sillä, että makaavat kotona, joko laiskuuttaan tai "eläkeläisenä", hah, joopa joo.
On toki niitäkin, jotka eivät pysty töihin ihan oikeasti, tosin aika pieni määrä luulisin.
Onhan työelämässä mukana niitäkin, jotka jo pienen "haavan" tai "nuhan" takia ovat pois, tai "lapsi" on taas kipeä.
Työantajien pitäis vaatia enemmän oikeita todisteita tekstiviestitse ilmoitettujen sairaslomapäivien tueksi. Nykyäänhän on helvetin hyvät edut työntekijöillä, pois voit olla ilman lekurin tai hoitsun todistusta kolme päivää esim kunnalla, samoin voit ilmoittaa että alle 10 v lapsi on taas sairas ja kolme päivää pois, tosin se on lapsen hoidon järjestämistä varten, ja palkka juoksee. Ja paljon paljon muita "sairaslomia" joista palkka vaan napsahtaa.
Ihmettelin aikoinaan että miksi ei isät voisi olla ihan yhtälaila pois sairaan lapsen takia. Ziisus mikä meteli, -se on etuus että äitinä saat olla pois palkallisena töistä.
Voi vittu, Kultsu oli pois pojan takia aina joka toinen kerta, eikä saanut palkkaa siltä ajalta.

Tasa-arvoa peräänkuulutetaan. Ja lusmut pois palkkalistoilta, että jos mahdollisesti työttömiä kiinnostais oikea työnteko.

Hohhoijaa.....  

Aurinko, pääsiäinen, krapula --> hyvin riippunutta lihaa

AURINKOOOOOOOO

Aivan mahtavaa. Kasvihuoneessa on temmelletty, lämpömittari asetettu, sunniteltu mikä menee mihinkin.....
Toinen kasvihuone pitäis byggaa pystyyn, sais sinne sitten ne vähän "hitaammalla" käyvät.
Lumet pikkuhiljaa sulaneet, ei tosin pohjoispuolen rinteeltä vielä, mutta alku on lupaava. Eikähän tuolla pohjoispuolella niin hengenhätä olekkaan, elefanttiheinätkin on vasta tulossa toimittajalta parin kolmen viikon päästä. Oliskin aika raju juttu jos sen sais kasvatettua siihen 6 metriin korkeudeltaan, ja leveyshän on sen 2 - 3 metriä leveimmältä kohdaltaan.
Viidakko....

Mä niin odotan että tuon alakerran pääsee "sisustamaan", noh tosin sehän taas vaatii € helvetinmoisen määrän, mutta luotettavasti on PAF tarjonnut apuaan erinäisin summin. Eikä pidä unohtaa VEIKKAUS yhtymän osuutta asiaan.

Miten  tämä kevät tuokaan kaikkea jännää tullessaan, muutoksia muutosten perään. Ei se mitään, valmiina vastaanotetaan kaikki mitä tulee.
Hyvää tai huonoa, alamäkeä tai ylämäkeä.

Ulkona on tällä hetkellä tajuton tuuli, jos meillä olis jo kaikki lumet sulaneet, ja viimesyksyn viimeiset lehdet näkyvissä, ei tarvis kun kerran huitasta haravalla, niin lehdet menis naapurin huoleksi heh :)

Eilen oli ulkohommia koko päivä, olo olikin jo sitten illalla sen mukainen, kuin myös yöllä, Mr Meniere nosteli taas päätään. Onneksi vain nosteli, eikä käynyt kimppuun. Yöllä sitten migreenin esiaste kolkutteli otsalohkossa. Noh töihin vaan, pahiksia aamupalaksi ja Mr. Menieret välipalaksi, hyvä coctail.

Olenhan jo täälläkin kertonut yliluonnollisista asioista, joten kerronpa eilisillan "huumaa".
Olimme Kultsun kanssa takaterassilla tupakalla,  olisko ollut puoli 11 eilisiltana. Kultsu siinä kyseli oliko haudalla vielä lunta, jäätä.....
Kerroin kuulumiset Isäni haudalta, olin istuttanut aamulla haudalle kukkia. Sanoin vain kuin ohimennen - Jos eivät miellytä siellä Isää, niin olkoon nousematta ja täytyy laittaa uusia sitten syksyllä.
Samalla hetkellä jumalaton jysäys, siis todellakin kova, niinkuin olis kattopeltinippu tiputettu soralle.
- Isä tais käydä  kommentoimassa. Kultsukin vain myönteli.

Minähän en oikeastaan koskaan ole ollut mikään "kukkaihminen". Joo ruusut ja kielot ovat kauniita, ja niitä on kiva saada, mutta itse en oikeastaan ole koskaan tykännyt kasvatella mitään kukkia.
Helppohoitoisena meillä on iso särkynyt sydän suuren suuri puska, ja pikkusydän löytyy myös, joku ruusupuskakin taitaa tuolla jossakin olla. Sellaista ikivihreää on oikeastaan meillä ollut aina yhdessä Kultsun kanssa.
Kuinka ollakkaan, Kultsu halusi väkisin tänä vuonna gladioluksia, sanoinkin että minä en niitä saa kasvamaan, mulla pitää olla sellaista tuolla ulkona, jota ei tarvi nyhtää syksyllä maasta pois ja pistää jonnekkin jemmaan talveksi, juu se ei vaan mun vartalolle käy, ne kuolee talven aikana siellä omassa jemmassaan kuitenkin.
No, hankittiin nyt sitten gladioluksia, todella hienosti on lähteneet kasvamaan, pisin taitaa nyt olla jo 35 s.
Kivahan ne on kesällä katsella, mutta mitäs sitten kun talveksi ne on revittävä veke. Isäni teki joka vuosi tuon rumban omien gladioluksiensa kanssa. En ymmärrä, miten sai selviämään ne talven yli. No Kultsun duuni vissiin repiä ne ylös ja laittaa ne "jonnekkin"- vaikka sitten grillikatokseen.
Siis mulla pitää olla sellaisia kasveja ja kukkia, jotka vuodesta toiseen pukkaavat itsensä ylös siitä samasta paikasta.
Sit kun niihin kyllästyy, voi ostaa uudet tilalle ja siirtää ne entiset jonnekkin ojan varteen vaikka.

Jokohan tänä kesänä saan tuon Kultsun ison puuveneen kukkapenkiksi. Pituus on  8 tai 9 metriä, siihen vois laittaa jos vakika mitä.
Olen norkonnut sitä kesästä toiseen, mutta en ole saanut sitä, en vaan tajuu miksi en ole saanut sitä, eihän Kultsu sillä veneile, onhan sillä 2 muuta millä se voi veneillä.
Enkä mä niitä muita halua, haluan sen puuveneen, se on niin rälee.

Tänään ei oikein jaksanut ulostautua edes kasvihuoneeseen sen kummoisemmin. Taimien paikkoja vahdeltu ja kasteltu, chili testattu, aina vähän on seuraava päivä kuin "umpiossa" jos olet pari edellistä päivää rehkinyt etkä ole malttanut levätä Mr Menieren kanssa sitä tiettyä lepoaikaa. Paska juttu sinänsä.

Ennen, ennenkuin mulla todettiinkaan edes Mr. Meniereä, jaksoi mennä heilua ja hommata. Unta riitti vain kolmisen tuntia yössä jos sitäkään, duunia duunia duunia, ja silti oltiin ihan kuosissaan. Helvetti, nyt jos teet saatana päivän ensin oikein duunia, iltapäivällä alat huhkimaan heti himasssa, ja väännät iltaan asti, onkin sitten hyvin riippunutta lihaa seuraavan päivän. Siis olotila on niinkuin kunnon maatakäsittävä krapula. Josta tulikin mieleeni, pääsiäinen tulee, ja krapula myös, hyvän viinin ja ehkäpä muutaman saunasnapsin ja oluen, whiskyn.... vuoksi.
 Voisko korkata tuon 4,5 ltr whisky pullon?
Tosin on aikoja, että painan painan vaan, välittämättä väsymyksestä ja pahasta olosta, pahiksia vaan turpaan ja se on siinä.
Mutta niin sen sitten huomaa et tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Vaik joo kokeilin 6 kk oikein räätälöityä aikataulutusta ylilääkärin puolelta, ok, olo oli ihan mahtava, mutta hommia ei sitten paljon valmiiksi tullutkaan.

Tätä kesää odotan kauhulla, toivotavasti olis helpompi kesä kuin mitä viimekesä oli. Paitsi, että vihdoin on kai rantauduttava Ähtäriin, Peränteen torpalle, josko sais tehtyä rakennus-suunnitelmat sitten sinnekkin, niin pääsis alkuun.
Täällähän pihaduunit oikeastaan vasta alkavat.

Entiset elämät

Niinkuin otsakekin jo kertoo mikä on aihe.
Uskon vakaasti entisiin elämiin, uudestisyntymiseen.
Olen aina, jo pienenä uskonut uudelleen syntymiseen. Aikoinani kävin eräällä luontaishoitajalla, regressioterapiassa.
Se oli uskomaton matka. Jos jollakulla on ihminen joka regressioterapiaa tekee, kannattaa ehdottomasti mennä.
Niin, joku saattaa naureskella ja nimittää hihhulihommiksi.
Ihan sama, tiedän mitä näin ja mitä koin. Kerronpa kokemukseni muillekkin.

Aika ensinnäkin meni todella nopeasti, neljä tuntia meni kuin puolessa tunnissa.
Pääsin aiempaan elämääni rentoutusmenetelmällä, kyse ei siis ollut hypnoosista.

Olen ollut USA:ssa poika, jolla oli pölyiset jalat, polvihousut, joka seisoi tuulisella hiekan peittämällä kummulla, en tiedä kuka siihen oli haudattu, en edes itkenyt.

Olen ollut New York Timesin toimittaja pyöreine silmälaseineen joka asui erään talon yläkerrassa, istuen iltaisin keinustuolissa piippu suussa, alakerrassani asui tummaihoinen "perinteinen Mama", joka sittemmin havahtui teepannun jatkuvaan vihellykseen ja kömpi katsomaan kuinka rauhallisesti olinkaan menehtynyt rakastamaani keinustuoliin, pyöreät silmälasit silmilläni.
Katselin itseäni ja Mamaa vierestä, kuulin kaiken ja näin kaiken, minua ei nähty. Mama pyyhki silmäkulmistaan kyyneleitä, ottaen päiväkirjani hellästi omaan helmaansa.
Olin toimittajana naimisissa erittäin kauniin italiattaren kanssa, ja meillä oli tyttökin, tummahiuksinen pirteä neiti,  jolla oli saparot, joka menehtyi lapsena alle 10 v. Surin menetystä niin kovin, että minusta ei ollut enää jakamaan elämää vaimoni kanssa, joten hän lähti takaisin italiaan.
Muistan "nähneeni" ne likaiset ikkunat, paperipinot,  savun ja pöly sekoituksen.

Ehkäpä poikani sai nimensä Henry tuolta jostakin, 1800 luvulta, Henry Jarvis Raymond:han perusti ko lehden jonkun toisen kanssa 1851.

Eräs nainen eräässä työpaikassani muistutti erehdyttävästi italialaista vaimoani, täysin tuntematon nainen tuli ja hymyili valloittavasti, jouduin katsomaan hänen peräänsä pitkään.

Josko mieltymykseni tiettyihin vaatteisiinkin on peräisin 1800 luvulta?

Mieheni on ollut myös ko regressioterapiassa. Että tämä kaikki mitä olet lukenut, ei ole mielikuvitukseni tuotetta. Vaikka joku niin voi väittääkin.

Monta paikkaa ja hetkeä on tullut eteen et juu-u täällä on oltu ennenkin. 
Uskon vahvasti, että jokaisella meistä on entinen elämä, sitä ei vain tiedosta.  Entisiä elämiä voi olla vaikka kuinka monta....

Lähden nyt makoilemaan, jotenkin vain voimani menivät sen sileän tien nyt yht´äkkiä. Johtuneeko hoidosta jonka kävin tänään läpi, ehkäpä ehkäpä, mitä mielen sopukoista vielä mahtaakaan nousta, kun Enkelirentoutus on vielä illalla vuorossa.

Odotan innolla pääsyä erään Ystäväni seuraan seuraavan kerran, toivottavasti pian, koska haluan saada tietoa paljon niin menneestä kuin tulevasta, maan päältä ja verhon takaa, nykyajasta ja henkimaailmasta.

Henkimaailmakin on, niinkuin nykypäivä, vain ohut verho erottaa meidät toisistaan....

Sunnuntain jaaritukset

Elättelin toiveita viimeviikolla ilman lämpenemisestä nyt viikonlopuksi, jotta olisi päässyt ulos hommiin ja nimenomaan tuota kasvihuonetta laittamaan lisää kuosiin, mutta kuinka ollakkaan eilen aamulla kun heräsin, tuuli sen kun vain voimistui. Sama tänä aamuna. Aurinko paistoi nätisti mutta tuuli vei kaiken lämmön mennessään. Paska juttu. Ei vois vähempää kiinnostaa rantautua ulos tuollaiseen tuuleen    tekemään hommia, palella siellä ja vittuuntua.
Noh, eihän ne ulkohommat tietenkään mihinkään karkaa, juu, mutta viidakko senkun vaan rehevöityy täällä sisällä. Taimet pitäis ehdottomasti  saada ulos tuonne kasvismökkiin jo.

Asiasta toiseen hyvät on oltavat Mandilla. Aamuruuan laitoin ruokakuppiin, Henry huuteli Mandia syömään, noh Mandi vaan roikotti etutassujaan sohvan käsinojalla, ei kiinnittänyt kummoisempaa huomiota, niinpä Henry siten päätti viedä Mandille ruuan ihan nokan eteen.  Henry istui Mandin eteen ja Mandihan söi. Jälkkäreineen kaikkineen. Muutenkin on neiti vähän vissiin sekaisin, tai sitten ihan muuten vaan haluaa vittuilla jostain syystä. Olin pessyt kaksi kynnysmattoa kodinhoitohuoneesta. Laitoin toisen maton takaoven eteen puhtaana, joo kerkishän se siinä pari tuntia olemaan, kun kakru meni ja kusi sen päälle, puhtaalle matolle. Voi vittu, sanon minä.
Ja koneeseen taas, matto, ei Mandi.
Oliskohan se kokenut muka eilen olevansa yksinäinen, oltiin kaupoilla muutama tunti, tosin Henry oli täällä kotona, mutta silti. Mandi on välillä vähän herkkis, vetää herneen nenään aika äkkiä. Eilen illalla ennen kun mentiin nukkumaan sanoin Mandille, et nyt et herätä mammaa yöllä, ole isin kimpussa.
Koko yönä ei Mandi tullut mun viereen, makas koko yön Kultsun vieressä.
Tällänen dogi meillä.

Tänään täytyy ottaa ompelukone taas valmiuteen, olis jonkun verran ommeltavaa taas. Hameen kavennusta, lyhentämistä, pienentämistä.
Housujen pienennystä, kesäksi ajattelin tehdä kesämekon. Olen etsiskellyt niin netistä kuin ihan livenäkin kaupasta kukallista mekkoa, ? , juu. Kukallista. Aika jännää, en ehkäpä olis muutama vuosi sitten voinut kuvitellakkaan laittavani päälle mitään kukallista, mutta nyt olis tuolla kaapin perukoilla sellainen hentoinen pienikukallinen kangas josta sais oivan mekon, jos kaavat löytyy hyvät.

Sanoinhan tuossa aiemmin, etä tämä kevät tuntuu tuovan jatkuvasti aivan uusia tuulia. Näköjään joo. Kaapit on aika hyvin putsattu vanhoista "ylijäämistä" niin ihmis-suhderintamalla kuin sanan mukaisesti kaapista tavarat pois.

Helpotusta ilmassa, tosin saattaahan olla, että jossain vaiheessa tuleekin takapakkia, mutta se otetaan sitten niin kuin otetaan. Niinhän  se on, että elämässä on otettava asiat niinkuin ne tulevat, muutoksia aina voi yrittää ja saakin tehdä.

Jotkut ihmiset vaan kokevat kaiken siis ihan kaiken vastenmieliseksi, vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi.
Miksihän, siinä oikein peruspositiivisuus taas kunniaan.
Joo onhan mullakin asioita jotka mulle on vastenmielisiä tai epäoikeudenmukaista tai väärää minua itseäni kohtaan tai muita kohtaan, mutta eihän niitä nyt jokapäivä nenän eteen tule todellakaan. Mutta on, tunnen ihmisiä että sitä positiivisuutta vaikka kuinka kaivaa siitä ihmisestä, ei se sieltä vaan tule, ei edes sitä pienen pientä pilkahdusta.
Eräs ihminen jonka kanssa päivittäin olen tekemisissä, on luonteeltaan juuri tuollainen. Aina on joku paikka kipeä, lääkäriin ei saa aikoja, työt on raskaita, joka sitten oikeuttaakin kitisemään ja huokailemaan ja istuskelemaan vaikka töitä olisi, siis laiskottelemaan, joku jos pyytää apua, ei kuulemma kerkiä,  kanssaihmiset on paskoja, luetteloa vois jatkaa loputtomiin.
Viimeinen niitti olikin sitten tupakoinnin lopettaminen työaikana. Ihan sama vaikka laki kieltää, hän polttaa. Ihan sama vaikka hän sais huomautuksia hän polttaa. Mutta jäänkin oikeasti ihmettelemään mitä pomo tekee, ei mitään. Ei yhtään mitään. Jännä juttu, siinä tuntuu kielen väri ratkaisevan aika paljon.
Minulle ihan sama vaikka polttaa, mä olen laastarin avulla polttamatta päivällä, ja illalla kessuttelen jos siltä tuntuu, niin pari muutakin tekee.
Pitäis kokeilla et jos menis työaikana röökille, mitä tapahtuis, mulla kun ei ole kielen väri ruskea.
Tämäkin vastarannankiiski on jäänyt taka-alalle elämässäni yhä enemmän ja enemmän tämän vuoden puolella.
UUsia tuulia, jee mielellään vastaanotetaan.

Nyt on mentävä Harjulaan hakemaan tavaraa. Josko sitten pääsis pihallekkin, ilman turkkia ja pipoa. Elättelen toiveita ilman lämpenemisestä, auringon paisteesta, tuulen hellittämisestä nimenomaan tälle päivälle, haluisin niin kovin  mennä ulos hommiin.
Tietysti halutahan aina saa eri asia onkin se saako haluamansa vai ei.

Letkun nielentää ja vitutusta

No niin. Tänäänhän oli niin persereikä-päivä töissä et oksat pois.
Minullahan alkoi vasta tänään, tiistaina, työviikko, koska eilen maanantaina olin siellä toisessa letkun-nielemis-projektissa.
Jees, oli hauskaa, siis nimenomaan hauskaa.
Oikeesti.
Sain esilääkityksen tuon Mr. Menieren takia, ja hups kuis ollakkaan, kun olen laihtunut viitisen kiloa sitten viimeisen esilääkkeen saamisen, oli annostus sama, ja nythän se olikin liikaa. No, liikaa ja liikaa....
Kultsulla oli hauskaa kun olimme odotustilassa odottelemassa kutsua letkun luo.
Hauskuutin ilmeisesti omilla jutuillani aika reippaasti tuon tunnin aikana, sen verran näytti olevan hymy herkässä.
Itse en kuitenkaan ihan kaikkea muista, mitä tuli suollettua.
Pystyssä pysyminen oli suht vaikeaa, kas kummaa.................
No mutta kaikenkaikkiaan homma meni niin sanotusti suoraan suoleen............
Taas jälleen kerran odotellaan tuloksia muutaman viikon päästä, leikkausta vilautteli, mutta mutta..... ei vois oikeesti ihan hirveästi nyt napata mikään leikkaus, toisaalta sit sais töistä sairaslomaa ja se olis jees, sen verran vitutuskäyrä on korkealla ihan vaan koko paikan suhteen.

Voi perkele että Mandi on mainio, Kultsu on opettanut Mandin kuljettamaan Kultsun eväskassin eteisestä keittiöön. Ja sitten saa palkinnon kun kassi on toimitettu. Mandi menee häntä pystyssä kassi hampaissa ja mölisee mennessään.

Tuli siinä sitten tehtyä lumitöitäkin, juu-u lumi on sulanut pihaan niin kovin että loskaa on ihan mielettömästi. Hyvä et pääsee ajamaan pihaan tuolta tieltä. Joten ajattelin siinä työn jälkeen purkaa agressiot lumi hommiin. Luulis et olis sydän talvella jo saanut tarpeeksi lumitöistä, mut ei vielä pitää änkeä ulos lumilapion kimppuun.

Kas kas, hatunnosto lääkärille.
Oli saanut tänään tiedon röntgen lääkäriltä, tai siis lausunnon, ja päätti samantien soittaa minulle. Hieno homma. Tutkimukset jatkuu, vasemman poskiontelon osalta, :(
Paska juttu.
Kuukausi vielä lääkkeitä ja sitten se onkin puukkoa, jos ei lääkkeet auta.
Luulen että ne TODELLAKIN auttavat. Puukko ei niinkään miellytä.
Keuhkokuvat olivat suht puhtaat veriarvoissa ei ollutkaan mainitsemisen arvoista, hemppa oli pudonnut mut se ei ole hälyttävää, onhan mulla joskus kakruna ollut alle 100.
Vielä kolme viikkoa paska jäykkänä ja saa tällä erää viimeiset tulokset tuosta tähystyksestä.

Ja ai niin, ja kädestä alkaa tutkimukset kunnolla sitten kesäkuussa, magneettikuvaa ja kirraa.

Noh, romu mikä romu *.*   :)

Ei vaan, niin kauan mennään kun perse kestää, niin se entinen tyttökin sanoi.

Mut hei kevät tulee. Kasvihuone kaivettu lumen seasta, pitäis se pestä, ja asentaa lämpömittari, sais viedä pikkuhiljaa noita taimia sinne, alkaa olemaan viidakko kohta täällä sisätiloissa.
Ja uusia taimia täytyy saada alkuun tänne sisätiloihin....
Voisin oikeestaan vaikka lopettaa duunit kokonaan ja heittäytyä työttömäksi, näin kevätaikaan, ja sitten ku  laiskistuis oikeen kunnolla, vois jäädä vaikka ihan kokonaan työttömyyskassan turviin. Olla vaan ja möllöttää ja valittaa.... heh :)
Sissoo ja silleen.

On tää vaan niin kivaa

Tupakointikiellon aiheuttamat tuskat ja ylimääräiset menot arkipäivisin

Viikko takana. Lauantai aamu, joka käynnistyi jo aikaisemmin oikeastaan yöllä jo. Mandi taas herätti maata järisyttävällä tavalla ensimmäisen kerran 10 yli 4. Katkonaista unta puoli kuuteen ja sitten jo alkoi meno olemaan sellaista, et oli pakko nousta ylös ja ulos. Maata järisyttävä tapa Mandillahan on se että pomppaa suoraan rintakehän päälle koko painollaan ja nuolee pärstää niin et meinaa tukehtua.
Ulkona oli rauhallista, linnut lauleskeli, ja eilinen pieni vesisade oli saanut hangen päälle viimeviikolla sataneen lumen jäätymään kovaksi pinnaksi, joka kiilteli pihavalojen loisteessa.
Toivottavasti kevät alkaa nyt viikonoppuna, pääsee laittelemaan kasvihuoneen suht valmiiksi odottamaan taimia, mitkä täällä sisätiloissa yrittävät mahdollisuuksien mukaan pysyä hengissä.

No viimeviikko meni joten kuten, nopeasti ihan helvetin nopeasti vilahteli päivät aamuisin dosettia katsellessa.
Joten kuten tarkoittaa siis viimekerralla kertomastani tupakointikiellosta johtuen.
Aamulla normisti kotona vetelin aamuröökit, ja laastarista 1/3 lapaluun päälle. Sillä pärjäsi päivän hyvin. Ja työvaatteet vaihtoon, niin laastarikin lähti, joten iltapäivällä ja iltasella tuli sitten vedettyä tupakkaa, ei kuitenkaan niin paljon kuin olis voinut kuvitella. Et ei kummoisempaa röökirintamalla. Kanssakulkijoita katselin heille tupakointikielto ehkä oli vähän vaikeampaa, lounastauon jälkeen kuulin muutaman kerran, voi että kun nyt sais röökin.....
Mutta se  oli luulisin sellainen hetken mieliteko.

Paljon oli asioita joita hoitelin, röntgen keuhkoista, röntgen poskionteloista, verikokeita (8 putelia) joka tuntui saavan suoneni tyhjenemään, vaikka määrällisesti pieni, mutta se kokeiden ottaja tuntui olevan joltain kivikaudelta, aika rankat otteet meinaan oli tädillä. Lääkärin puhelinajan tosin taktisesti unohdin jättää ensiviikolla hoidettavaksi. Jotenkin ahdistaa vaan kuulla kokeiden tuloksia. Vaikka pieniä epäilyksiä lääkäri ilmoille heittelikin jo, mutta ne oli vain epäilyksiä, joten niille en paljon painoarvoa laske vielä tässä vaiheessa.
Oli pankkineidin tapaamista, siementen ja mukuloiden istutusta.....
Siis ihan liikaa viimeviikolle oikeastaan, töiden lisäksi.
No nyt maanantaina menen jälleen tähystykseen, tietty pölly siis maanantaipäivälle, ja ihan luvallinen.
Tiistaina normielämä jatkuu, töitä ja asioiden hoitoa vielä jonkin verran.
Tänään on Rautia päivä, tavaran tilausta ja hakemista, mustan maalin vetämistä, oranssin maalin vetämistä, kasvihuoneen katselmusta, ainakin vaan noin matkan päästä, jos en vielä tänään kerkiä putsaamaan, Enkelille pitäis mitata nuo ylimääräiset ikkunat, Hän haluaa kasvihuoneen vanhoista ikkunoista, meillä on jonkun verran vanhoja ikkunoita vielä alakerrassa ja grillikatoksessa, olishan tässä hommaa, mutta mikä sen miellyttävämpää kuin touhuta silloin kun siltä tuntuu, joskus sitten voi vaan olla, ei tarvi miettiä kun toikin tossa roikkuu. Jotkut vaan jaksaa laiskotella päivät pitkät vaikka hommaa olis, no niitä ei vaan häiritse kai mikään, taitohan se on sekin.

Taas mennään....................