Joulu tulee ja hyvää mieltä kaivataan

Niin, Joulu saapuu yllättäen taas niinkuin joka vuosi. Tai yllättäen ja yllättäen,  nopeasti jokatapauksessa.
Joka vuosi lupaan itselleni Jouluaattona, ensi vuonna sitten aloitan aiemmin, kaiken valmistelun.
Pahasti tahtoo jäädä viimetippaan, ainakin leipomiset. Nyt nostankin hattua itselleni, tein eilen lanttulaatikot. Jihuu.
Ja ovikranssit tuli tehtyä myös, tosin ei itselle. Tuon kranssin tein rakastuneelle pariskunnalle jotka eron jälkeen sitten kuitenkin löysivät toisensa. (kuvan päivitän kunhan saan koneeseen siirrettyä) 

Siinähän se pussailevat tontut kuutamossa, istuskelemassa keinussa puun oksalla, itseasiassa tämä kuva ei oikein anna oikeutta tuolle kranssille, mutta pääpiirteittäin tuossa.
Kaupoissa huomaa kuinka jengi alkaa käymään kuumana, ärtyisyyttä niin lapsissa kuin vanhemmissakin.
Kaupan pitkissä kassajonoissa huokaillaan ja kiukutellaan, tuupitaan ostoskärryillä edellisen asiakkaan takapuolta, niinkuin se nyt jotain auttaisi, ei se jono liiku sen nopeammin vaikka kuinka tuupitaan. Ja tarjousten perässä juostaan kuin viimeistä päivää, ja jos nyt sattumoisin se tavara on päässyt loppumaan nousee siitä hirveä älämölö.
Kelatkaa mitkä paineet on kauppiaalla ja varsinkin kassahenkilöstöllä, kiukkua asiakkailta, ilmeet on kuin viimeisellä tuomiolla asiakasjonossa. Monta kertaa olen miettinyt, mitähän asiakkaat tuumaisivat kiukutellessaan kassahenkilölle, jos kassa sanoisikin tarpeeksi kuunneltuaan asiakkaan vituilua, joo tämä olikin nyt tässä, voisitko mennä tuolle toiselle kassalle, tai, pakottiko joku tulemaan kauppaan?

Aikoinaan tein eräässä elintarvikekioskissa extra-jobia silloin tällöin, tuli sitten asiakas joka oli kiukkuinen ja elämäänsä kyllästynyt, vittuili oikein olan takaa, sanoin että josko hän yrittäisi tulla vaikka viiden minuutin päästä uudelleen vähän toisella asenteella, vois ehkä saadakkin ostoksensa niillä 10 pennin kolikoilla, jotka luultavasti oli lapsensa säästöpossusta kähveltänyt siihen haluamaansa röökiaskiin. Asiakas lähti ulos, poltti röökin ja tuli takaisin. Pyysi ystävällisesti saada harmaata belmonttia askin ja pyyteli anteeksi kun maksaa 10 pennin kolikoilla, mutta siinä on kyllä tasaraha. Toivotti vielä hyvää illanjatkoa.
Kerran eräs asiakas pubissa töissä ollessani oksensi pöydän alle, vein hänelle rätin ja ämpärin.
- Vitun ämmä sä saat siitä liksan että sä siivoot jos mä sotken.
Just joo, eikä jurriaste edes ollut korkea, kahden tuopin jälkeen.
Otin niskasta kundia kiinni, taivutin toisen käden selän taakse, ja painoin naaman rätin päälle, kysyin haluaako hän juoda tuoppinsa loppuun, siivota sotkunsa ja jättää 20 tippiä kun lähtee 10 min sisällä ko pubista. Ja tervetuloa sitten viikon päästä uudelleen vähän paremmalla onnella.
Kundi siivosi lattian ja pesi vielä rätin, jätti 20 tippiä ja tuli viikon päästä uudelleen. Täysin eri miehenä.
Eräälle naisasiakkaalle oli vaikea saada "sopivaa" ruokaa, milloin oli "liikaa" paistettu, milloin oli "liikaa" kastiketta, milloin oli "liikaa" perunoita, milloin oli "liikaa" mitäkin, voi reikä,  hyppäsin viemään kokille lautasta takaisin jatkuvasti minuutin välein, kunnes sitten vittuunnuin ja otin suolaa ja pippuria kahvikupissa sekoitettuna, ja vein asiakkaalle ruuan takaisin, olkaa hyvä ja hyvää ruokahalua, tässä hieman lisää mausteita rouvalle, teitähän ei kukaan pakota syömään, joten tämähän on täysin vapaaehtoista. Kaadoin pihvin päälle desin verran suola-pippuri-sekoitusta, ja hymyilin. Vein rouvalle maksetun annoksen rahat takaisin, ja sanoin että tuon tuopin rouva saa maksaa ihan itse, kun se on jo juotukin. Hyvää päivänjatkoa.
Meni pari tuntia kun rouva tuli takaisin syömään. Tilasi täysin samanlaisen annoksen ja joka oli täysin samalla tavalla tehty, söi hyvällä ruokahalulla, ja kiitti hyvästä ruuasta lähtiessään.

Muistan että nuo tapahtumat ajoittuvat lähelle Joulua.
Miksi ihmisillä sekoo pää Joulun lähestyessä?
Hyvää Joulun odotusaikaa ihan kaikille. Jatkan Joulun tekoa täällä kotona. Aloittakaa tekin ajoissa niin voitte nauttia Joulun pyhistä ihan rauhassa.

Musiikkia, muistoja ja valokuvia.

Muistelin tässä nuoruuttani, ihmisiä ympärilläni, menoja ja touhuja.
Voi kun tulikin ikävä sitä aikaa. Valokuvien katseleminen ja musiikin kuuntelu helpotti.
Jotkut muistot ovat rankkojakin, jotkut ohittaa ihan iisisti. Oliskohan siellä yhtään sellaista, mikä kaduttaa?
Ei oikeastaan, niin no tietysti ne muutamat "teinijurrit"olis voinut jättää väliin, oli hirveitä darra-aamuja joskus.
Opiskeluaikakin oli ihan jees. Oikeastaan en mä sitä aikaa  kaipaa, opiskeluaikaa tarkoitan. Kaipaan joitakin ihmisiä, joskus saatan miettiä muutamana päivänä jotakin tiettyä ihmistä, huomata kuinka ikävöi joitakin hetkiä jonkun kanssa.
Jotkut jäävät mieleen paremmin kuin toiset.

Kaikkein eniten kaipaan aikoja, kun kävin katsomassa bändejä, paikallisilla tanssipaikoilla ja  kauempanakin.
Silloin piti olla aina mukana joku likkakavereista, välillä toki "uskalsi" mennä yksinkin, jos oli treffit. Nykyään jos menet kuppilaan, pitää olla saatana hirveä klaani mukana että kehtaat mennä sisälle. Oliskohan se tämä ikä? Vielä nykyäänkin joskus tulee lähdettyä kuuntelemaan bändejä, tosin harvemmin, oliskohan siihenkin syynä ikä ?

Joku musiikki on tärkeää vieläkin. Jotkut tietyt biisit "kalvavat" edelleen muistoissa. Kun ne kuulee, muistoja tulvii mieleen.
Joskus  kyyneleetkin saavat vallan. Se on vaan se ikävä.
Muistelin tuossa muutama vuosi sitten oikein urakalla nuoruuttani. Mieheni ja nuorimmaiseni oli reissussa koulujen hiihtoloman aikaan, joten minulla oli duunin jälkeen aikaa keskittyä muisteloihin ihan koko viikko.
Viiniä alkosta, ja stereot valmiusasentoon, valokuva-albumit lattialle riviin ja ne c-kasetit !!!!!!
Voi helvetti sentään, joo C-KASETTI, nimittäin kaseteilla on jonkun verran sellaista musiikkia, mikä on must muisteluhetkinä.
Ajattelinkin tuossa ottaa ja toimittaa nuo "antiikki-kasetit" firmaan joka tekis niistä cd-levyt. Niin, onhan kyse sentään alkuperäisistä kaseteista, 1980 alkaen.
Jotenkin ei vaan netistä esim. You Tubesta saa irti sitä samaa fiilistä, kun noista kaseteista.

Anyway, siis töistä kotiin ja viiniputeli auki ja musiikki mahdollisimman kovalle. Ensin piti tehdä se lemppari-voikkari.
 (Tummaa leipää paistinpannulla kuumennettuna, juustoa kinkkua ja paistettu muna, sipulirenkaat ja tomaatti, ananasrengas vielä päälle. Siis sehän oli aina vakio kun oli tullut silloin aikoinaan yöllä jostain ja kun silloinen Martinkarhu, Tarjanne, tai Toisvesi, sulki ovensa, oli pakko käydä torigrillin kautta jos sais paistettua munaa ruisleivällä. Ravintola Martinkarhu oli opiskeluaikoina oikeastaan must-juttu perjantaisin, vaikka olit kuinka väsynyt opiskeluviikosta, siellä oli monia hauskoja hetkiä, olihan paskojakin hetkiä, missä kuppilassa niitä nyt ei olisi. Eräs muukin paikka saa mieluisia muistoja mieleen, hauskoja hetkiä, musiikkia, ja hyvää viskiä, suuria tunnemyllerryksiä.

   Valokuvien katselu voi alkaa. Jossain vaiheessa tietysti kun alkoi viini vaikuttamaan, oli pakko etsiä tiettyjen ihmisten puhelin-numeroita, josko vaikka ottais yhteyksiä.
Onneksi ei kuitenkaan koskaan viini noussut niin pahasti päähän, että olisin ottanut yhteyttä, meillä jokaisella kun nykyään on oma elämänsä. Silti mietti sen hetken että mitäs jos olisikin toiminut noin, tai jos hommat olis mennytkin toisin. Jos olis sanonut jotain toisella tavalla, jos, jos, jos, jos.

Hassua että jokin nautintoaine saa ihmisen toimimaan joskus hieman "epäilyttävästi", onneksi ehkä kuitenkin osalla ihmisistä on jonkinlainen itsesuojeluvaisto pelissä loppuun asti.
Joo tyhmyyksiä tehdään jurrissa, mutta syyttää pitää vain itseään, ei sitä kamaa mikä on jurrit aiheuttanut.

Onkohan tämäkin ikään liittyvä juttu, muistelen aikaa jolloin olin teini, opiskelin, siis alle 20 vuotiaana tehtyjä juttuja. Ehkäpä muistelen 10 v kuluttua sitten sitä kuinka tyttäreni teki sitä ja tuota missä oltiin ja missä mentiin, kenen keikoilla käytiin kun hän oli pieni, sekin aika on todella muistelemisen arvoinen, kahdenkeskinen elämä lapseni kanssa.

On hyvä välillä omistaa hetki jollekkin tärkeälle hetkelle menneisyydestä, katsoa hetki vaikka sitä valokuvaa.
Onneksi on muistoja.

Perhe, mikä se on

Niin, mikä on perhe. Miten sen kukakin kokee. Onko perhe se että kaikki on tungettu saman katon alle, sisarukset, äidit, isät, mummut ja vaarit, tädit ja sedät, enot ja muut kummin kaimat? Mulla menis hermot.
Minä koen perheen niin että minun, meidän perheeseen kuuluu: mies, tytär, poika, ja minä, ainiin ja Mandi.
Perheeseeni kuuluu myös lapsenlapseni. Ei ei me emme asu kaikki yhdessä, tyttäreni ja lapsenlapseni asuu omillaan, mutta silti miellän heidät perheekseni.

 Kun taas reilu vuosi sitten menetettyäni Isäni, menetin myös perheeni, tai, oikeastaan en ole koskaan mieltänyt että minulla olisi perhettä, tai että kuuluisin perheeseen. Tuossa edellisessä puhun nimenomaan lapsuusajan perheestäni. Minulla on siis perhe  nyt, mutta minulla ei ole sitä lapsuusajan perhettä, oikeastaan ei ole koskaan ollutkaan. Ehkäpä veljeni kanssa yritimme "perheillä" mutta joku/jokin muutti kaiken, veljeni on ollut minulle tärkeä.

Isäni oli minun perheeni. Olen sisarusparvesta se nuorin, joka kuulemma on saanut kaiken periksi, Isän lellikki, minä en sitä muista niin, olin Isäni kanssa aina riidoissa, olin se kakaroista joka sanoi aina vastaan, vaikka ihan vain huvin vuoksi. Viimeisinä vuosina meillä oli isoja riitoja, ja minä olin se paha, paha tyttö, joka kielsi liiallisen ylenmääräisen draaman esittämisen. Isäni aina tapasi sanoakin, että kun sinun leukasi ylettyi pöydän reunalle, aloit väittää vastaan, ehkäpä oli Hän oikeassa siinä.
Ei minulla ole paha mieli niistä riidoista, tai pahoista sanoista, ne oli totuuden mukaisia. Tosin aina joku nekin vääntää ja kääntää juuri päinvastaiseksi, joko selän takana piilossa, tai sitten nenän edessä.
Kävihän Isäni eräässä meedioistunnossa kertomassa kuinka Hän on tyytyväinen että olen edelleen samanlainen kuin ennenkin.
Onhan minulla Isääni valtava ikävä, joka päivä, ja joskus miettii, että kumpa Isä olisi vielä elossa, mutta luulen tai oikeastaan tiedän että Isällä on hyvä olla, istunnossa selvisi sekin.

Kaiken kaikkiaan minulla on kuitenkin hyvä olla vaikkakin se "lapsuuden-perhe" ei ole minun perhettäni, olen vieraantunut heistä Isäni menehtymisen  myötä. En tarkoita sitä, että olen kääntänyt selkäni Äidilleni, en suinkaan, autan häntä kaikessa missä voin, suhtautumiseni häneen vain on muuttunut, ihan samalla tavalla kuin hänen suhtautumisensa muuttui minuun Isäni menehdyttyä. Oikeastaan olen huomannut läpeensä oli sukulainen kuka tahansa, on suhtautuminen muuttunut, mutta ei se minua haittaa, minä olen mikä olen ja muut on mitä on. Jokainen meistä taaplaa tyylillään.

Lapsuudestani muistan paljon asioita, asioita mitä Isän kanssa tehtiin, käytiin sienessä, marjassa, kannettiin puita, olin Isän selässä aamuyöstä, kun hänen piti mennä lämmittämään niitä isoja pönttöuuneja luokkahuoneisiin, pannuhuoneessa nuohottiin niitä isoja inhottavia pelottavia pannuja, käveltiin koulun pitkiä käytäviä pimeässä.....muistan myös sen kun olin pieni alle kouluikäinen, Isäni piti kädestäni kiinni sängyn päätypinnojen välistä kunnes nukahdin.
Muistan myös ne riidat mitkä lisääntyivät kun murkkuikä saapui. Myös ne riidat muistan, jo aikuisiällä, mitkä kärjistyivät joskus huolestuttavasti. Mutta silti Isäni oli minulle ennen kaikkea Isä, paras mikä minulla koskaan olisi voinut olla.
 Jos minulla olisi ollut joku  toinen isä, voi olla että meillä ei ehkä olisi ollut riitoja, mutta olisiko se toinen isä opettanut minulle yhtä paljon asioita ja viettänyt aikaansa kanssani yhtä paljon kuin mitä oikea Isäni. ? .?
Tai olisiko se joku toinen isä viettänyt aikaansa ihan jossain muualla, välittämättä lapsistaan. ? .?
Isiä voi olla monenlaisia, niinkuin äitejäkin. Jotkut oikeat isät voivat olla täysiä 0, jotkut taas täysiä 10.
Niinkuin äiditkin.

Siis kaikenkaikkiaan, taidan olla se suvun mustalammas, joka syyllistetään usein ja jonka sanoja vääristellään paljon, tai kerrotaan asiat jotka sanoin, täysin eritavalla, tai kuunnellaan sana sieltä toinen tuolta, tai sitten ei kuunnella ollenkaan, ihmetellään että kukas se nyt olikaan joka niin sanoi....väheksytään sanojani, tai neuvojani, vaikka tiedetään että olisinkin oikeassa.

Noh, jos minä olen "lapsuus-ajan-perheen" mustalammas, onneksi en ole ainoa, nimittäin täysiä pässejäkin löytyy.
Minulla on hyvä olla.

Naiset otsikoissa

Tämän viikon aikana on naiset pyörineet hurjasti otsikoissa.
Elinkautinen, rattijuoppo jonka koirat jouduttiin lopettamaan ja lapset loukkaantuivat, tulipalossa kuollut, tapettu raa ´asti........
Mitä helvettiä täällä tapahtuu, tasa-arvoa?
Mikä ihmisiä vaivaa, miksi tämä urpotar on vetänyt mömmöjä ja viinaa ja ottanut lapset kyytiin, ja vielä koiratkin. Voi saatana, tollasia pitäis oikeasti opettaa vähän isän kädellä.
Luultavasti tämäkin akka itkee että se syy oli viinan, ei hän olis muuten...

Viinaahan ei voi syyttää mistään, heikko on ihminen jos syyttää omista töppäilyistään viinaa, jonka on kurkkuunsa kaatanut vapaaehtoisesti, ällöttää tollaset ihmiset jotka ei ota vastuuta teoistaan itse, vaan sysää kaiken juopumuksen takia tehdyksi. Jos mä itse syyttäisin viinaa omista joistakin teoistani, vois olla jotakin todellakin toisin.

Ja noi eläinrääkkääjät on kans sellasta kamaa että voi oksennus.
Ne vois pistää kans samantien kaltereiden taakse, mitähän nekin miettii tekosiaan tehdessään, vai syyttääkö nekin jotain yliluonnollista käskyttäjää.

Siis juu miksi ei ihmiset ota vastuuta omista teoistaan, ne sysää ne jonkun muun niskaan aina.
Aina joku muu on syyllinen, vaikka olis kuset housussa, luultavasti joku oli kertonut niin hyvän vitsin, että nauratti kuset housuun.

Eihän muakaan kukaan juottanut pakolla humalaan muutama vuosi sitten niin etten pysynyt pystyssä ja putosin jopa kadun rotvallilta siinä istuessani, ja himassa putosin talonpohjaa varten kaivettuun monttuun, ja seuraavan päivän oksensin pihalle kaiken minkä suuhuni pistin.
En mä siitä syyttänyt ketään muuta, oma moka, mitäs join.
Mutta onneksi joi kaikki muutkin......
Sen reissun jälkeen vitutti vain se, että perintöpiikkarit oli savessa, nahkahousut savessa, ja nahkatakki niin ikään savinen, että ei niitä vaatteita voi enää käyttää. Niitä on hyvä aina välillä mulkasta jos tekee mieli vetää kunnon nollaukset, ei tee enää mieli, kun muistaa sen seuraavan päivän. Tosin nykyään tulee jo saunakaljastakin kajander ton Mr. Menieren takia, (vai johtuuko se jo tästä iästä) että vähiin on jäänyt nollaukset.

Jumalauta, mäkin haluan torkkupeiton duuniin

Ei helvetti. Veronmaksajien rahoja on taas pistetty sitten ihan hukkaan.
 Ensinnäkin, kansanedustajat siis saavat nukkua työajallaan. Toisekseen, minkä helvetin takia meidän pitää maksaa jostakin peitoista yli 120. En helvetti ostais kotiinkaan tuon hintaista peittoa.
Vittu että vituttaa tollaset tossukat tuolla päättävissä elimissä. Siinä onkin joukko, joka noudattaa kirjaimellisesti edellistä tekstiäni. Kusettavat, valehtelevat, kuulevat mitä sattuu....
Hei mutta ei voi olla totta. Eikö Matti Vanhasta olekkaan kytketty näihin torkkupeittoihin millään lailla, vielä. Kyllä senkin joku vielä keksii uskokaa vaan.

Ja taas oman lukunsa sitten on nämä eläinrääkkääjät.
Pakko lähtee välillä savuille, sen verran kuohuu suonissa...

Tauko sitten venähti melkeinpä vrk mittaiseksi, oli kaikkea  häslinkiä tuolla ja täällä.
Käytiin vielä tekemässä siinä eilisiltana pikapikaa viimeisiä silauksia Äitin saunalla, lääpin sitä suojaa seiniin, saunasuoja tai jotain, ja kuvittelin tietenkin että sitä samaa mömmöä vedetään lauteisiin, tai sitten mua kusetettiin paikallisessa Rautiassa. Lauteisiin kuulemma laitetaan PALLIVAHAA.
Voi persereikä. Enpä  tiedä kehtaanko oikeasti mennä hakemaan sitä mistään, voisko olla että paikallinen kaljupää kusetti paikallisessa rautakaupassa?
Sitten kusettaa kultsukin, nimittäin sanoi että oikeasti sitä laitetaan lauteisiin, sitä pallivahaa.
Menköön kultsu hakemaan vahansa.
Kaiken kaikkiaan Äitin saunasta tulee tosi hyvän-näköinen. Äitiä jännittää kovin minkälaisen saunan saa, ei ole nimittäin käynyt katsomassa kertaakaan. Materiaalit tosin on Äiti itse valinnut, mutta kokonaisuutta ei voi kuvitella kaupan "metrihyllyllä" jos ei ole aiempaa kokemusta. Nurkkalistat tosin valittiin kultsu ja minä, ja saunan lamppu me valitaan, ja myös maksetaan omasta pussistamme, ei siis mene perikunnan piikkiin ko lamppu. Tilanne vaan on se että tavallinen normilamppu ei nyt käy sinne saunan seinään enää ollenkaan, sattuu pahasti silmään, joten valitsemme uuden ja upean, jos se ei miellytä toisten silmää, repiköön vaikka sen sitten pois ja tunkekoon vaikka hanuriinsa ja vielä vaikkapa poikittain, mieluummin.

Syötiin tuossa välissä ja totesimme että meidän Miss Diiva Mandista on tullut kasvis-syöjä. Ei kelvannut kana, ei koiranruuat, istui tapansa mukaan pöydän päässä ja veti salaattia, siis salaattia, jossa oli kurkkua tomaattia ja ananasta, jääsalaattia sitä rapeaa ja hyvää. Kaiken kukkuraksi oli salaattikastiketta, sinappista sellaista. Ja neiti veti elämänsä innolla.

Nyt lepoa, taitaa Mr Meniere´  astua jo kohta eteiseen, olotila on ollut hieman heittelevä koko tämän päivän, eikä pahispillerit tunnu oikein auttavan. Korvien soimiseen ja lukkoon menemiseen ei täsmälääkettä olekkaan, toivottavasti olotilani rauhoittuu, tämä ei todellakaan ole kivaa.
Aikoinaan kun sain ensimmäisen kohtaukseni, en ajatellut mitään, odotin vain tulevaa, olisi se sitten ihan mitä tahansa. Toisen kohtaukseni pahan sellaisen kun sain, harmittelin että testamenttini oli jäänyt tekemättä, ja muistutin kultsua että kertoo lapsille, että he ovat tärkeitä ja rakkaita ja käskin pitää huolta lapsista. Ambulanssi-setä vain sanoi että ei hätää kyllä sut kuntoon saadaan.
Kahden kohtauksen jälkeen ei Hyvinkään sairaalassa osattu kertoa mikä minua vaivaa, kukaan ei osannut.
Kunnes korvaani särki ihan helvetisti ja tilasin ajan yksityiselle jotta saisin jotakin apua, kolmannen kohtauksen sainkin sitten kun olin menossa lääkäriin, korvalääkärini sanoi samantien minut ja onnettoman yritykseni pysyä pystyssä nähtyään, että rouva hyvä, sinullahan on Mr Meniere.
Lääkkeet kassiin ja menoksi. Sain siis diagnoosin. Menihän siihen 6 vuotta. Ja sairaslomaa 4 kk. Koko se aika oli  tuskaa, pyörryttää oksettaa ihan kuin olisit kunnon kännissä, suihkuun kun halusit, piti sitoa puutarhatuoliin että jotenkin pysyit paikoillasi. No ehkäpä joskus sitten kerron mitä tautini tarkoittaa.

Nyt levolle, see You.........

Ärsyttävyys-saliin menijät, ja Abbedissan Rukous.

Miksikähän jotkut ihmiset ärsyttävät jo pelkästään sillä että ovat näköpiirissä, tai näkee niiden kuvan jossakin ? ? ? Ei tarvitse sanoa mitään, jo pelkkä olemus oksettaa.
Juu juu tiedän että minäkin ärsytän joitakin ihmisiä, jopa oksetan. Mutta sitäpä mietinkin, miksi se vaan on noin.
Ei mulla omatunto kolkuta millään lailla kun sanon noin, sekin vaan on noin. Minkäs sille voi.
Höh.

Kaikkein eniten mua oksettavat ihmiset jotka ovat kaksinaamaisia.
Ollaan edessä hyvää ja takana pahaa. Edessä ei sanota pahaa sanaa, ollaan mielin-kielin, ja kun selkä kääntyy alkaa se mollaaminen ja juoruilu.
Toisena hyväkkäänä tulevat ihmiset jotka ovat aina haluamassa jotakin, mutta jos heiltä pyydät jotakin, ei heru ei, vaikka kyse olisi leivästä ja selitykset ovat niin läpinäkyvät, että sitä tajuaa itse että se toinen pitää mua tyhmänä. Se luulee että toinen uskoo kaiken.
Kolmantena astuvat areenalle ne, jotka vääristelevät toisen sanoja, tai ymmärtävät asioita väärin. Joko siksi että haluavat kuulla oikeasti väärin, tai haluavat uskoa asioita väärin. Tai haluavat muodostaa asioista dramaattisempia kuin alunperin asia edes on ollutkaan.
Neljäntenä nelistävät ihmiset jotka ovat aina oikeassa, oli se asia ihan mikä tahansa. Ja samaan syssyyn pulahtavat ne jotka ovat esim sairaampia kuin sinä olet, jos sinulla on ollut flunssa 3 päivää on niillä ollut ihan
h i r v e ä tauti jo ainakin viikon.
Viidentenä pamahtavat ne jotka saavat tehdä ihan mitä haluavat, ja muut tekee mitä saavat tehdä. Ja jos muut tekee "jotakin" ihan sama mitä, vaikka luvallistakin, viitaten esim rakentamiseen, on siitä nämä eräät ihmiset, siis ne jotka tekevät ihan mitä huvittaa, jo soittamassa ja kyselemässä viranomaisilta miten nyt toimitaan kun siellä tehdään sitä ja tuota, pistetään valitusvirttä ja saadaan aikaiseksi hirveä sirkus.
Kuudentena saapuvat isoon ärsyttävyys-saliin pokkailemaan ihmiset jotka tietävät että tunnet/tiedät jonkun/jotakin, mutta aloittaessaan jutun sanovat: -niin joo ethän sinä tunnekkaan/tiedäkkään ......ja jatkavat jutua vaikka tunnet/tiedät, ja kertovat tarinaa kuin uutena satuna sinulle, joka saatat olla jopa osallisena tuossa sadussa.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin........

Uskokaa tai älkää, kun oikein mietimme, meille jokaiselle löytyy joku ihminen joka osaa olla oksettava tai ärsyttävä vaikka ihan jopa lähipiiristäkin. Ja samalla me itse osaamme olla jonkun mielestä oksettavia ja ärsyttäviä, ei kukaan ole itse täydellisyys, en minäkään, kaukana siitä täydellisyydestä, olen vain ihminen joka välillä saattaa vaikka "naapurin akallekin" sanoa että ota kuule ne lääkkees ihan ajoissa, ettei käy hullusti. Tai käy tarkistuttamassa se reseptis onko lääkkeet sopivat, kun puhut ihan mitä sattuu.
Kaikissa asioissa on maalaisjärki käytettävissä, eiks niin. Jos vaikka vettä valuu mäkeä pitkin alas, kaiva siihen oja, loppuu tai ainakin hidastuu se veden valuminen, ei se ole kenenkään syy että se vesi valuu alaspäin, se vaan on niin, ei se voi mennä mäkeä ylöspäinkään, tietysti on ihmisiä jotka väittävät niin, tiedän tapauksen, uskokaa tai älkää.

Onkohan mulla tulossa vaihdevuodet kun aika ajoin ärsytyskynnys on jumalattoman alhaalla.
Tai sitten vaan on yleinen vitutuskausi meneillään. Tiedä häntä.

Imuroinkin seuraavaksi tekstin joka olisi jokaisen hyvä sisäistää. Myös Abbedissan Rukoukseksi sitä kutsutaan.

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä itse, että minulle karttuu ikää ja että jonakin päivänä olen vanha.
- varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä kohtalokkaalta luulolta, että minun pitää sanoa mielipiteeni
  joka asiasta ja tilanteesta.
- päästä minut taipumuksistani pyrkiä järjestämään kaikkien ihmisten asiat.
- vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin, anna minulle siivet päästäkseni nopeasti
  asiaan.
- opeta minulle armeliaisuutta että kuuntelisin toisten valituksia ja auta minua kestämään ne kärsivällisesti
- mutta sinetöi huuleni etten puhuisi omista vaivoistani vaikka ne lisääntyisivät ja niiden kertaaminen
  on vuosi vuodelta yhä hauskempaa.
- auta minua oppimaan se suurenmoinen asia että minäkin saatan joskus erehtyä.
- anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä, Pyhimys en halua olla, sellaisen kanssa on joskus hyvin vaikea
  elää, mutta hapan vanha nainen on paholaisen pahimpia luomuksia.
- tee minusta ajattelevainen, mutta ei synkkä, avulias mutta ei komenteleva.
- niin suunnatonta viisautta kuin minun on, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten.


Siinäpä se, kirjoittelemisiin taas kun aika mummun saunarempalta antaa myöten.
HEI NYT TULI YLLÄTYS.

Räntäsade piiskaa ulkona märkää pihaa, kertaheitolla pihalle tuli valoisampaa. Kiva kiva kiva.....

Kunhan höpötän

Ajattelin ensin kirjoittaa tästä "räiskäleestä" ja hänen viimeaikaisista kommenteistaan, mutta, en viisi tuhlata aikaani häneen, ajattelematon nainen. Oikeastaan homo kommenttejahan olen itsekkin antanut aiemmissa kirjoituksissani, ja oman mielipiteeni heistä, kaveripiirissäni löytyy jos jonkinlaista hiihtäjää, pidän heistä silti, he ovat ihania ihmisiä.
Olen jotenkin niin kyllästynyt räiskäleen kommentteihin....lopettais jo.

Lomaviikko meni, ja ne helvetin vanhat kattohuovat on edelleen tuolla ulkona.
Pihahommat jäi tekemättä, siis kaikki duunit mitä olin suunnitellut, meni puihin, no ei se mitään.
Äitini on ollut nyt täällä meillä viikon verran, saunaremontti meneillään, joten on helpompaa olla täällä kuin siellä rempan keskellä.

Voi helvetti hankin uuden väliaikaisen puhelimen tuossa viimeviikolla, siinä "vanhasta" puhelimesta sitten siirtelin puhelin-numeroita simille, ja sitten taas uuteen puhelimeen... ja blaa blaa blaa.
Voi helvetti, ne kaikki numerot hävis kuin pieru saharaan. Ei löytynyt ei, joukossa oli puhelin-numeroita jotka ehdottomasti olivat tärkeitä, ja jotka todella olivat säilyttämisen arvoisia, vaikkakin viestejä vaihdeltiin vain muutama vuodessa. Mutta ne olivat sitäkin tärkeämpiä.

H A R M I T T A A

Jotenkin tuntuu että vähän väliä jotakin aina häviää jonnekkin ihan utopistisesti.
Enkä puhu pelkästään vaan esineistä, tai puhelin-numeroista.
Joskus varmaan hukkaan itsenikin.

Jotenkin tuntuu että nyt ei oikein irtoa mikään teksti.
Johtunee väsymyksestä joka tuntuu koko kropassa, päätä särkee ja elän toivossa, että migreenikohtaus ei yllätä yöllä.
Tämän päivän aikana on päässäni hieman heilutellut jälleen kerran pienen pieni MR MENIERE.
Pieni siksi, että pillerillä sain taas töissä kaikki paikat kuosiin. Ei putoillut tavarat hyllyiltä, ja pysyin itsekkin tolpillani. Onneksi. Autolla ajokin sujui mallikkaasti sitten jo iltapäivällä.
Aina tälläisten päivien jälkeen olo on oikeasti ihan paska. Toivottavasti ei Miss Diiva (Mandi) taas saa päähänsä yöllä kävellä meikäläisen päällä. Onhan se kivaa ja herttaista, mutta että keskellä yötä, rankan päivän jälkeen. Ja kun heräät ja katsot kelloa, huomaat hei jippii, kello on 15 yli 4, olet siis nukkunut noin 4 tuntia, ja herätys oliskin sitten jo klo 5. Ja duuniin.

No päivitystä tulossa paremmalla menestyksellä, kunhan elämä normalisoituu.....

Nyt taitaa karjalanpiirakat kohta palaa uuniin jos en nosta persettäni tästä ylös.
Tuoksu alkaa tunkeutumaan jo olohuoneen puolelle.
Oikein odotan Joulun-alus-aikaa. Iltaisin myöhään paistelen lanttulaatikot, ropsut, porkkislaatikot, kaalisäilykkeen teko. Se mahtava tuoksu mikä aamullakin vielä herättää, siihen kannattaa panostaa.

Nyt piirakalle.....